Valtuustojorinoita

Posted on 24.8.2009

En muistanutkaan, että kuntapolitiikassa seurataan aikaansaamista puheiden lukumäärällä. Näin oli todettava päivän Hesarista.  Itse olin kaiketi jossain keskivaiheilla tuolla saralla, kun en saanut itseästäni lehteen tuppisuu- mutten myöskään äänekkäin-mainintaa. Kuten kaikki tiedämme, lukumäärä harvoin vastaa paljon mitään, mutta ehkä juttu oli taas muistutus monelle meistä, että politiikassa ’näin on jos siltä näyttää’. Eli että, joku nyt oikeasti luulevat, ettö Yrjö Hakanen (skp)  ja Kati Peltola (vas) ovat Helsingin valtuuston aikaansaavimmat ja vaikutusvaltaisimmat henkilöt!

Tai no ei kai…. Ahkeria he varmasti ovat, sitä ei käy kiistäminen.

Valtuuston ’äänekkäin’ kevään aikana oli Yrjö Hakanen (skp). Kiitos hänen, me 85 valtuutettua, monen monta virkamiestä, monta lehtimiestä, vahtimestarit (ed.mainitut palkallisella ajalla) ja koko poppoo istutaan valtuustossa joka kokouskerta kuudesta vähintään yhteentoista illalla tai puoleen yöhön, kuuntelemassa Hakasen 6 minuutin yksinpuhelua joka ikisestä aiheesta. Ja usein äänestetään, muutosehdotuksesta, jota parhaimmillaan pari valtuutettua kannattaa. Ei minulla Hakasta henkilönä mitään vastaan ole, itse asiassa mukava mies. Minuakin pyytää omiin politiikan keskusteluiltoihinsa keskustelijaksi. (Todennäköisesti juuri siksi pahaksi kokoomusblondiksi, joita sitten vaihtoehtoattakkilaiset voivat höykyttää….)

Ai niin, klo 23 jälkeen jatkuvasta kokouksesta saamme korotetut kokouspalkkiot. Eli klo 22:50 kannattaa vielä kiireesti pyytää puheenvuoro oli aihe mikä hyvänsä – sillä kun nettoaa! Siis koko 85:n valtuutetun konkkaronkka.

Oikeastaan minua ei kokouksessa myöhään istuminen haittaa, varsinkin kun siellä voi kuuntelemisen ohessa hoitaa monta muuta asiaa, kun puoluetoverit ja kaikki muutkin ovat kaikki paikalla.  Ja puheita kuullessa oppii koko ajan uuttaa aiheista, joita ei vielä tunne. Välillä tuntuu vaan vähän turhalta, että jaaha, tässä me kaikki kuunnellaan puhetta, josta puhujaa katsomalla tietää etukäteen tasan tarkkaan mikä on sisältö, ja äänestetään asiasta, josta tiedetään etukäteen, että tulos on 81-4 tai jotain siihen suuntaan.

Valtuuston puheet pidetäänkin yleensä ihan vaan poliittisen retoriikan vuoksi. Päätösten voimasuhteet eivät niistä muutu. Voidaan vähän näpäytellä muita poliittisia ryhmiä, ehkä jopa yksittäisiä henkilöitä tai jopa hallitusta. Se onkin nykyään suosittua. Demarit käyvät valtakunnan politiikkaa kuntatasollakin. Ja vasemmistoliittohan vasta niin tekee!

Käyttämällä puheenvuoron pääsee myös valtuuston suoraan nettilähetykseen. Äänestäjät näkevät – hei katsokaa mä puhun! Puheilla osoitetaan: katsokaa ja kuulkaa, minulla on mielipide – olen siis poliitikko! Puheita voi pitää paikaltaan, jolloin raja on 2 minuuttia. Tai mennä eteen pönttöön, jolloin voi puhua 6 minuuttia. Tämä on suosittua pikkupuolueiden joukossa. Silloin saa olla edessö ja pistää kaikki kuuntelemaan. Tai ainakin odottamaan 6 minuuttia kerrallaan.

Toinen ääripää, Jussi Halla-aho – jonka tekemisiä enkä kirjoituksia muutoin viitsi kommentoida, koska…. en vaan jaksa – ei Hesarin mukaan ole käyttänyt yhtään puheenvuoroa. Itsensä mukaan hänelle ”…ei ole annettu työrauhaa.” No, ei hänen paikkansa siellä valtuustossa nyt niin rauhattomalta näytä, kun istuu siinä seuraavassa rivissä takaoikealla. Ei siellä häntä kukaan hätistele. Minä en ainakaan tunnusta. Halla-ahoa kenties pelottavat ne pahat vihreät, mutta niihinkin hänellä on usean rivin ja metrin väli. Rohkeasti vain puhumaan! Vai onko niin, että Halla-ahon mielikuvitus, tiedot – tai kenties kiinnostus? – ehtyy kun puhutaan mistään muusta kuin pahoista ulkomaalaisista?

Poissaoloja kertyy valtuustosta niille, joilla on joko tähdellistä tai muuten vain parempaa tekemistä. Olin itse pois 1,5 kokouksesta kevään aikana, eurovaalien vuoksi. Yhtenä kertana matkustin Imatralle Etelä-Karjalan Kokoomusyhdistysten kevätkokoukseen, jossa oli mahdollista tavata kaikki paikallisen kokoomustoimijat vaaleihin liittyen. Tuon puoli kertaa olin FST:n vaaliväittelyn nauhoituksessa Kaapelitehtalla, mutta ehdin siellä valtuustoon jo kahdeksaksi illalla. Syksyllä minulle tulee näillä näkymin yksi poissaolo, Nepaliin suuntautuvan työmatkan vuoksi.

On vähän priorisoinnista kyse, onko päättänyt lähteä kuntapolitiikkaan koska se kiinnostaa vai koska joku muu sanoi, että nyt oot kyllä ehdolla että saadaan ääniä. Tietenkin joku asia joskus ajaa valtuustokokouksen edelle. Esimerkki priorisoinnista on asuntoministeri ja kansanedustaja Vapaavuori. Hän on lähes joka valtuuston kokouksessa, vaikka varmasti on ministerikiireitä. Muilla ministereillä on poissaoloja ihan eri tavoin.

Valtuuston kokouksissa on yleensä ihan mukavaakin – huolimatta joskus tuntikausia turhalta tuntuvasta jorinasta, jota joku vähemmän vihkiytynyt voisi luulla aidoksi poliittiseksi väittelyksi. Se on valintakysymys. Minusta politiikassa on mukava olla mukana, koska se nyt vaan on niin perhanan kiinnostavaa.

PS. Ai niin, ja nyt alan todellakin käyttää monia puheenvuoroja joka ikinen istunto. Varokaa Yrjö ja Kati, täältä tullaan!