Meidän äiti
Meidän äiti on maailman mahtavin äiti. Kaikki väittävät äitiensä olevan maailman parhaita, mutta meidän äiti on. Nimittäin, meidän äiti ei ole äiti vaan minulle, ainoalle biologiselle lapselleen. Hän on äiti myös kahdelle kasvattisiskolleni ja Kippe-mummo heidän lapsilleen, Kipa-täti nuorena menehtyneen siskonsa lapsenlapsille ja ollut tukena toisen puolisonsa lapsille. Meidän äiti on mamma perheen eläinystäville. Ja meidän äiti on luotettava ja kannustava ystävä niin monelle ystävälleen ja tutulle.
Meidän äiti ei ole saanut hienoa presidentin äitienpäivämitalia, koska hänellä ei ole kahdeksaa omaa lasta eikä hän ole toiminut neljääkymmentä vuotta maatalon emäntänä. Mutta hänelle jos kenelle kuuluisi mitali. Nimittäin meidän äiti ei ole äiti, mamma, mummo ja auttava ystävä vain perheelleen, vaan niin monelle muullekin. Meidän äiti on mukana monenlaisessa yhdistystoiminnassa. Aina kun tarvitaan kahvittajaa, järjestelijää tai luotto-organisoijaa, meidän äiti lähtee mukaan ja hoitaa homman kotiin. Meidän äiti on kuunteleva ja auttava ystävä monelle. Hän on niitä ihmisiä, jotka eivät kehuskele ja kiillottele omaa sädekehäänsä hyvillä teoillaan. Äiti vaan menee ja tekee.
Minulle, ainoalle ihan omalle lapselleen hän on lähes viidenkymmenen vuoden ajan antanut tukea, neuvoja ja apua. Välillä, myönnetään, äidissä on pomottajan vikaa. Tai voi olla että kärsimättömyyttä on minussa. Mutta jos vain itse malttaa tuolloin mielensä niin hänen pomotuksestaankin saa suuren hyödyn!
Jos en tiedä mitä laitetaan kaalilaatikkoon, milloin vaihdetaan talvirenkaat tai mikä on vikana astianpesukoneessa, voin kysyä äidiltä. Jos tarvitsen hoitopaikkaa koiralle, äiti auttaa. Jos mökkiremontissa tarvitaan raksajohtajaa, äiti hoitaa. Äiti opettelee myös aina uutta. Kymmenen vuotta sitten hän opetteli golfin pelaamisen ja kiertää nyt kesäisin joka viikko kenttää milloin missäkin golf-tournamentissa. ’No kun ei oltaisi muuten saatu joukkuetta kokoon, niin oli pakko lähteä.’ hän puolustelee kolmatta golf-kierrostaan samalla viikolla. Äiti käyttää sujuvasti iPadiä, ja valokuvaa ahkerasti facebookiin ja käyttää tietokonetta jos ei nyt aina ihan guruna niin seitsemänkymppiseksi kuitenkin ihan hyvin. Äiti on matkaillut työkohteissani ja Bosniassakin varmaan seitsemän kertaa. Äiti autoilee, matkailee, ja järjestää golf-kisoja, kahvituksia puolueelle ja varainkeräyksiä Punaiselle ristille. Sauli Niinistöäkään ei olisi valittu ilman meidän äidin kahvinkeitto- ja organisointipanosta.
Äitini opetti minut työntekoon nuoresta lähtien. Hän itse teki uransa osuuskaupassa myymälänhoitajana yli neljäkymmentä vuotta. Se oli usein raskastakin työtä, jossa kannettiin maitolaatikoita ja limsakoreja, nosteltiin lannoitesäkkejä viljelöijöille ja oltiin jalkojen päällä koko työpäivä. Ja pidettiin kylän asukkaat muonassa ja kauppatilinsä ruodussa. Mutta äiti oli myös se, joka vei minut kymmenvuotiaana musiikkiopiston pääsykokeisiin ja osti minulle ensimmäisen huiluni. Äiti on aina tukenut ja kannustanut minua, ja monia muita.
Lapsesta asti on mieleeni jäänyt äidin motto: Kaikkea osaa kun vain yrittää. Kiitos juuri minun äitini maailma on parempi paikka elää minulle ja niin monelle muulle! Kiitos äiti ja ihanaa äitienpäivää!
Nina Suomalainen 