Tonttimme Karjalassa
Keskustan kansanedustaja Markku Laukkanen ehdottaa, että presidentti Halonen ottaa keskusteluissaan Venäjän presidentti Medvedevin kanssa esiin venäläisten maakaupat Suomessa. Kyseessä on siis ne maakaupat, joita Venäjän kansalaiset tekevät Suomessa, lähinnä itä-Suomessa, Kymenlaaksossa, Savossa ja etelä- ja pohjois-Karjalassa. Olen lapsuuden kotikunnastani Valkealasta (nykyisestä Kouvolasta) kotoisin olevan Laukkasen kanssa samaa mieltä.
Olen pohtinut kyseistä dilemmaa viime viikkoina. Venäjän kansalaiset ovat ostaneet enenevässä määrin kiinteistöjä ja etenkin arvokkaita rantatontteja mainituilta seuduilta. Mikäs siinä, sanoo moni, hyvä kun suomalaiset saavat maataan myydyksi. Ongelmia on kuitenkin syntynyt kunnille siitä, kun ostajista ei oikein ole tietoa, heihin ei saa kontaktia eikä aina kaikki normaaliin kiinteistöomistukseen liittyvät yksityiskohdat tule hoidetuksi, kuten kiinteistöverot. Eikä kunnassa taideta aina olla varmoja mitä tontille oikein ollaan rakentamassa.
EU- ja ETA-kansalaisten vapaa mahdollisuus kiinteistöomistukseen on toimiva, vaikkapa edes siksi, koska silloin on helpompi pitää yhteyttä kyseisiin kansalaisiin esim. näiden maiden omien viranomaisten kautta mikäli ongelmia ilmenee. Alan itse kallistua siihen, että EU-ETA-alueiden ulkopuolisten kansalaisten mahdollisuutta ostaa maata ja kiinteistöjä voisi rajoittaa. Miten, se pitää selvittää. Olisiko ostomahdollisuus vastavuoroisuuteen perustuva? Vai olisiko parempi muuttaa kiinteistöjen myynti vuokraukseksi?
Laukkanen ehdottaa, että Suomi esittää selkeää vastavuoroisuuden toteutumista maakaupoissa. Eli että suomalaisten tulisi saada mahdollisuus tehdä samanlaisia hankintoja Venäjällä, ennen kuin mahdollistamme venäläisten tontinostot Suomessa. Tässä alan kallistua samalla linjalle Laukkasen kanssa. En ole muuten ihan varma mikä tilanne nyt on: voiko Suomen kansalainen ostaa maata ja kiinteistöjä Venäjällä, siis virallisesti, ja ovatko ongelmat sitten vaan käytännössä? Vai onko tontin tai kiinteistön osto Venäjän lain puitteissa mahdotonta? Luulisin kylläkin, että jos hankinnat olisivat laillisesti mahdollisia, suomalaiset olisivat jo hankkineet omistukseensa takaisin puolet Karjalasta.
Toinen asiahan sitten on se, ovatko suomalaiset joka tapauksessa oikeasti Karjalan maiden omistajia. Itse olen kerran käynyt katsomassa mummoni kotitalon kivijalkaa Sortavalan Läskelän kylässä. Mutta epäilen, ettei sukuamme ole mainittu paikallisessa maarekisterissä kiinteistön nykyisenä omistajana….
One thought on “Tonttimme Karjalassa”
Kommentointi on suljettu.
22.4.2009 15:16
Näitä samoja asioita pohdiskelin itsekin. Olisipa 90-vuotislahja ostaa ukille kotitontti takaisin Raudusta! Kyllä venäläisten (ja keiden tahansa ulkomaalaisten) maakauppoja täytyy voida rajoittaa mikäli meininki on nykyisen kaltaista.