Vaihtoehtohoito on hyvä vaihtoehto
Vaihtoehtohoidoista on tullut juuri lakiesitys. Niitä pyritään rajoittamaan, joidenkin mielestä liikaa, toisten mielestä tarpeellisesti. Alan säätely on osaksi toki tarpeen. Mutta joissain keskusteluissa rapa lentää. ’Puoskarit kuriin!’ ’Kaikenmaailman kristallihoidot ovat turhia!’
Mutta eiväthän kaikki vaihtoehtohoidot kuulu samaan koriin. Monilla aloilla on tieteellisesti perusteltua tutkimusta, koulutusta, ja tulosten seuraamista. Esimerkiksi, kuinka moni ihminen on saanut vatsa- tai selkävaivoihinsa apua jostain ihan muualta kuin perinteisen lääketieteen lääkäriltä? Vatsavaivatapauksissa lääkäri määrää oireenmukaista lääkitystä, eli vaivan tuntu lievittävää lääkitystä tai korkeintaan neuvoo välttämään kahvia. Luontaislääketieteen ammattilainen ottaa selvää, mikä on suoliston bakteeriston tila, miksi se on huono, ja miten ruokavalio siihen vaikuttaa – ja miten korjata asia. Ja asia on monella korjaantunut. Allekirjoittanut mukaanluettuna.
Selkäkivuissa lääkäri antaa kipua lievittävää lääkitystä. Luontaishoidon osaaja löytää hermoradat ja kertoo mistä kipu säteilee ja miten se voidaan ehkäistä hieronnalla, venyttelyllä, lihaskunnolla.Allekirjoittaneella on tästäkin hyvää kokemusta.
Monet luontaishoidot perustuvat vuosisatoja vanhoihin menetelmiin jan tuotteisiin. Miksi meitä muuten koululääketieteessäkin kehotetaan hankkimaan hivenaineita, mineraaleja, vitamiineja, omegaöljyjä? Niitähän löytyy marjoista, vihanneksista, luonnontuotteista. Monet luontaishoidot perustuvat myös luonnontuotteisiin, joissa on juuri niitä aineita, joita kehomme tarvitsee.
Suomessa on kehittymässä kansanterveydellinen pommi lapsilihavuuden ja diabeteksen räjähdysmäisen lisääntymisen myötä. Luullaanko, että lääkärin määräämillä pillereillä ja piikeillä kansamme pidetään terveinä? Näin ei asia ole, vaikka tietenkin lääketeollisuus saa valtiolta hyvän maksajan monille tuotteilleen.
3 thoughts on “Vaihtoehtohoito on hyvä vaihtoehto”
Kommentointi on suljettu.
Nina Suomalainen 
14.4.2009 14:04
Hei Nina,
Tästä en haluaisi alkaa väitellä, mutta en voi pidättäytyä. Tärkeintä on, että ihminen saa avun vaivoihinsa, tuli se apu sitten mistä tahansa. Mutta miksi näistä ns. vaihtoehtohoitojen tehosta ei ole tieteellistä näyttöä? Olisi helppo järjestää tieteelliset kriteerit täyttävä satunnaistettu ja mahdollisesti sokkoutettu tutkimus. Jos hoidolla olisi tehoa, sen voisi ottaa koululääketieteenkin ja kelakorvausten piiriin. Jos hoidolla ei ole tehoa, siitä voidaan luopua. Tällaista arviointia tehdään jatkuvasti lääketieteessä. On epäeettistä tarjota potilaille hoitoja, joilla ei ole todellista tehoa. Toki placebo-tehoa on kaikilla hoidoilla, ja lääketieteellisissä tutkimuksissa tutkittavaa hoitoa verrataankin joko placeboon tai muuhun käytössä olevaan tehokkaaksi todettuun hoitoon.
Lievissä normaalielämään kuuluvissa vaivoissa vaihtoehtohoitojen käytöllä ei liene aiheuteta haittaakaan. Mutta kuinka moni lähtisi hoitamaan mahasyöpää tai henkeä uhkaavaa infektiota luontaishoidoilla? Mistä näitä palveluja tarjoava edes voi tietää, mitä mahdollisesti on jonkin oireen takana? Lakiehdotuksen taustalla on halu suojata kaikkein heikoimpia, niitä, joita mahdollisesti voidaan hyväksikäyttää tarjoamalla tehottomia hoitoja, vaikka heidän sairautensa vaatisi oikeaa tehokkaaksi todettua hoitoa.
Kyllä lääkäri tietää, missä hermoradat kulkevat ja että liikunta auttaa moneen vaivaan. Liikunnan vaikutuksista terveyteen ja eri sairauksien hoitoon löytyy valtavasti tutkimustietoa. Jos ihmiset noudattaisivat terveellisiä elintapoja, meillä olisi paljon vähemmän selkä- ja vatsavaivaisia, syöpäpotilaita, diabeetikoita ja sydän- ja verisuonitautisia. Mutta useimmat ihmiset eivät näin tee. Syy ei ole koululääketieteessä vaan jossain ihmisten korvien välin tienoilla. Jo pienille koululaisille opetetaan terveellisten elintapojen merkitystä, joten tiedon puutteesta ei voi olla kyse.
Luontaistuotteet pillerin ja purkin muodossa ovat yhtä luontaisia kuin mikä tahansa tehtaassa valmistettu. Mikä kemiallinen yhdiste on ns. ”luontainen” ja mikä ei?
Lääketieteellisesti tehokkaiksi todetuilla hoidoilla voidaan parantaa tai lievittää sairauksia, pidentää elinikää ja nimenomaan lisätä laatupainotettuja elinvuosia. Luulen, että sairastuessaan suurin osa haluaa ottaa koululääketieteen avun vastaan, jos sellaista vaan on tarjolla. Ennen kuin lääkevalmiste pääsee markkinoille, on sen teho, turvallisuus ja kustannusvaikuttavuus osoitettava tieteellisesti. Valtion ei ole syytä maksaakaan tehottomista hoidoista. Tiesitkö, että Suomessa tehdään useita maksansiirtoja vuosittain luontaislääkkeiden tuhoaman maksan vuoksi? Myös muita luontaishoitojen jälkiä korjaillaan koululääketieteen piirissä, vaan eipä näistä ole noussut suurta äläkkää julkisuudessa.
14.4.2009 15:07
Ajattelin itsekin aluksi pidättäytyä kommentoimasta, mutta Katja Ivanitskiyn viisaat sanat innostivat minuakin kirjoittamaan. Nimenomaan näiden ns. vaihtoehtohoitojen ongelma on, kuten Ivanitskiy toteaa, tieteellisen näytön puute ja päätöksistä seuraamukset. Se, että nämä ns. vaihtoehtohoidot perustuvat ”vuosisatoja vanhoihin menetelmiin”, ei niitä muuksi muuta. Tässä maailmassa kun tuppaa olemaan edelleen iso joukko vuosisatoja vanhoja traditioita, joista olisi hyvä päästä eroon. Myöskään tällä historiataustalla ei yksistään ole tekemistä menetelmien vaikuttavuutta arvioitaessa. Lähinnä kyse onkin enemmän uskomuksesta.
Nina totesi monilla (ns. vaihtoehtohoitojen) aloilla olevan ”tieteellisesti perusteltua tutkimusta, koulutusta ja tulosten seuraamista”. Mitäpä nämä alat siis ovat? Jos ne kerran täyttävät kriteeristön, mistä johtuen niiden tieteellinen näyttö ei riitä. Tätä sopii pohtia.
Näiden ns. vaihtoehtohoitojen plasebo-vaikutus on yleisesti hyvin tunnettua: ”Plasebo-vaikutusta korostaa asiakaskunnan voimakas valikoituminen homeopatiaan myönteisesti
asennoituviin. Heillä kielteinen asennoituminen viralliseen lääkintään saattaa jopa aiheuttaa kielteistä, ns. nosebo-vaikutusta lääketieteen mukaisesti annetussa hoidossa. Tällöin näillä henkilöillä homeopaattisen hoidon plasebo-vaikutuksen ja lääketieteeseen liittyvän nosebo-vaikutuksen erotus saattaa olla huomattavan suuri.” (lähde: Saano & Javanainen, Suomen lääkärilehti 3/1996 s.197-202).
Nina totesi myös joissain keskusteluissa rapaa lentävän: ”‘Puoskarit kuriin!’ ‘Kaikenmaailman kristallihoidot ovat turhia!’” Mutta eikö molemmat heitot ole aivan hyväksyttäviä ja järkeviäkin? Puoskarit nimenomaanhan tulee panna kuriin ja kristallihoidot ovat turhia (jos ette usko, katsokaapa Googlella hakusanalla ”kristallihoito” millaisissa hoitoloissa tätä on tarjolla).
Näitä hoitoja voisi pitää lähinnä viihteenä tai huvittavina, jos niiden kohdalla ei leikiteltäisi ihmisten terveydellä. Tulisiko nämä hoidot sallia siis ihmisille, jotka eivät täysin kykene arvioimaan omaa terveyttään ja täysipainoisesti tekemään päätöksiä itsestään. Enpä usko.
Sinänsä sallivampi kanta ns. vaihtoehtohoitoihin ei ole uutta Suomessa. Vihreän puolueen Espoon järjestö ajoi vuoden 2000 kunnallisvaaliohjelmassaan ”täydentäviä hoitomuotoja” osaksi kunnallista terveydenhuoltoa, mainiten erikseen homeopatian. Minunkaan mielestäni valtion ei tule maksaa tehottomista hoidoista. Ketään ei saa myöskään johtaa harhaan tai antaa väärää kuvaa mistään menetelmistä tai hoitomuodoista.
14.4.2009 21:58
> Mutta eiväthän kaikki vaihtoehtohoidot kuulu samaan
> koriin. Monilla aloilla on tieteellisesti perusteltua
> tutkimusta,
Jos olisi, ne eivät olisi uskomuslääkintää vaan lääketiedettä. Tiedätkö mikä ero on näyttöön perustuvalla hoidolla ja uskomuslääkinnällä?
> kuinka moni ihminen on saanut vatsa- tai selkävaivoihinsa
> apua jostain ihan muualta kuin perinteisen lääketieteen
> lääkäriltä?
Moni sairaus paranee itsestäänkin ilman mitään hoitoa. Plasebo toki tepsii, mutta plasebohoidon verhoaminen johonkin homeopatiaan tai muuhun huuhaahan on typerää. Plasebossa tehoaa plasebo, ei ravistettu kraanavesi.
> Luontaislääketieteen ammattilainen ottaa selvää, mikä on
> suoliston bakteeriston tila, miksi se on huono, ja miten
> ruokavalio siihen vaikuttaa – ja miten korjata asia.
Mitenkähän hän sen tekee? Kyllä lääkärit hoitavat aivan normaalistikin suolistovaivoja mm. ulostenäytteiden analysoinnilla ja mm. maitohappobakteerien syöttämisellä, puhumattakaan erilaisista ravitsemusohjeista. Ei siihen uskomuslääkintää tarvita lainkaan.
> Luontaishoidon osaaja löytää hermoradat
Miksei lääkäri niitä löytäisi, jos tutkii?
> Miksi meitä muuten koululääketieteessäkin kehotetaan
> hankkimaan hivenaineita, mineraaleja, vitamiineja,
> omegaöljyjä?
Missä muka? Normaali, tasapainoinen ravinto riittää. Harvinaisia sairauksia sairastavat ovat toki asia erikseen.
> Luullaanko, että lääkärin määräämillä pillereillä ja
> piikeillä kansamme pidetään terveinä? Näin ei asia ole,
> vaikka tietenkin lääketeollisuus saa valtiolta hyvän
> maksajan monille tuotteilleen.
Luullaanko, että uskomuslääkinnällä saadaan todellisia sairauksia hoidettua? Uskomuslääkintä on bisnestä, kuten lääkebisneskin, mutta sillä erolla, että lääkkeiden pitää toimia kuten niiden väitetään toimivan, uskomuslääkinnässä voidaan myydä mitä vain millä perusteella vain, eikä kuluttajansuojaa ole lainkaan.
Terveisin,
Sairaanhoitaja (AMK)
PS. Luitko edellisestä Nykypäivä-lehdestä kirjoitukseni uskomuslääkinnästä? Ehkä perjantain lehdessä on toinen. Heh.