Vaaleihin yksi päivä

Posted on

Valmistelen juuri lähtöä viimeisen varsinaisen kampanjapäivän rientoihin. Aion käydä Laajasalossa, Munkkivuoressa, Malmilla ja Itäkeskuksessa. Lisäksi kampanjaporukkaani liikkuu Kolmella sepällä ja myös Itäkeskuksen Tallinnanaukiolla koko päivän.

Tämä aamun Hesarissa minulla oli mainos, jossa aiheenani oli kansainvälisyys. Suomen on oltava etulinjassa Euroopassa ja kotimarkkinoillamme siellä, kuten myös kantaa muu globaali vastuumme. Halusin tuoda juuri nämä asiat esille tässä loppusuoran mainoksessani, koska minusta tuntuu, että kansainvälisyys on ollut vaaleissa vain häivähdys horisontissa. Kuitenkin, Eurooppa, maailma ja ulkomaihin liittyvät kysymykset ovat läsnä arkielämässämme joka päivä, niin taloudessa, työllisyydessa, yrittämisessä kuin ulkopolitiikassakin. Ne ovat myös olennainen osa kansanedustajan työtä.

Politiikka ei voi olla vain jakopolitiikkaa. Minua surettaa Suomen kommunistisen puolueen vaalislogan ’jako uusiksi’. Se antaa ymmärtää, että on olemassa joku yhteinen kakku, josta pitää vaan jakaa, jakaa ja jakaa, kunnes kakku on hävinnyt muruja myöten parempiin suihin, eikä uudesta ole tietoakaan. Vanhaa kommunistien sanontaa lainaten ’ kaikki mikä on minun on minun, ja kaikki minkä on sinun on myös minun’.

Olin perjantaina Vailla vakinaista asuntoa ry:n vaalitilaisuudessa. Ehdokkaille tarjottiin rokkaa ja kodittomille pihiviateria punaviineineen ja alkuruokineen. Viereeni istahti Ripa, joka esitteli itsensä ’rehelliseksi pultsariksi’. Ripasta huomasi, että noin viisi vuosikymmentä oli vietettu ulkosalla, eikä useinkaan ihan selvin päin. Ripa oli onnellinen koska oli saanut Sällikodista paikan, eli nyt yösija oli turvattu. Muutenkin hänellä oli mielenkiintoista puhuttavaa, mutta ei hän surkutellut itseään eikä valittanut oikeastaan mistään.

Ripa nautti mielihyvällä alkuruokaa ja viiniä, mutta häipyi pääruoan – valtava pihvi, perunat ja sienikastike – tultua pöytään kuljeksimaan ympäri ravintolaa, ja vastasi häntä jäähtyvää lautasella seisovaa ruokaa syömään maanitteleville ’älkää hätäilkö, kyllä tässä ehtii!’. SKP:n edustajat pitivät samaan aikaan puhettaan ja vaativat 800 euron kansalaispalkkaa kaikille. Mietin, mitenhän Ripan kävisi jos hänen tililleen kilahtaisi 800 euroa joka kuu. Vai tulisi se vain sen ensimmäisen kerran.

Vaikeisiin asioihin kuten asuntopulaan – siihen että halvempia vuokra-asuntoja on tarjolla – on löydettävä ratkaisu. Myös yömajoja on oltava riittävästi, sillä on selvää, että kaikki eivät sopeudu yhteiskunnan heille tarjoamaan pysyvään asuntomahdollisuuteen, vaan ovat vapaita sieluja.

En usko kuitenkaan, että kaikkien inhimillisiä ongelmia ratkaistaan sillä, että niille lyödään hintalappu. Raha ja tuet auttavat, ja niillä pitää mahdollistaa ihmisille inhimilliset olot. Mutta Ripa ja muut kulkijat elävät niin kuin itse parhaaksi katsovat, vaikka ne kuinka yritämme laittaa heitä omaan ruotuumme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s