Ompelusetti vai ruuvimeisseli
Olin aamulla kampanjoimassa rautatientorilla. Nuoren helsinkiläisen demarimiesehdokkaan tukijoukot jakoivat siellä naisille pientä lahjaa toivottaen hyvää naisten päivää. Lahja oli punainen matkaompelusetti.
Matkaompelusettiä voi tarvita kuka tahansa, joten lahja oli kyllä hyödyllinen (jonka minäkin sain vaikka puoluekanta onkin toinen). Mutta oli pakko mennä haastamaan miesehdokasta naisten päivän lahjastaan, joka sinänsä varmaan oli annettu aivan hyvässä tarkoituksessa. Mitä sitten olisi pitänyt antaa, ruuvimeisselikö, hän kysyi.
Minua juttu riemastutti, koska se antoi aihetta demarimiesten maailmankuvan irvailuun. Mutta aloin miettiä, mikä olisi lahja, jonka itse mieheltä naistenpäivänä haluaisin? Ruusu, kuten Venäjällä annetaan? Tiskirätti, ‘tavoitteena parempi arki’? Haluaisinko naisten päivänä ylipäänsä lahjaa tuntemattomilta miehiltä siksi että olen nainen?
Tutuilta miehiltä voisin mielelläni ottaa vastaan kommentteja ja kohteliaisuuksia tyyliin ‘onpa kiva kun sinunlaisia naisia on olemassa’ ja jopa viinilasillisen tai pullakahvit. Mutta ompelusetin saaminen mieheltä naisten päivänä ei oikein saa minua tuntemaan itseäni arvostetuksi juuri minunlaisena naisena. (Jollei se ole mieheltä joka tietää minun matkustavan paljon…)
T-median kyselytutkimuksessa on todettu, että uraansa aloittelevat naiset pyytävät palkkaa noin 400 euroa vähemmän kuin miehet. Tätä olen epäillytkin. Ja ehkä syyllistynyt siihen itsekin. Kehotin muutama viikko sitten kirjoittamassani kirjeessä naisjärjestöjä julkistamaan palkkatilastoja naisille tiedoksi ja neuvoksi käytettäväksi silloin kun töitä haetaan.
Järjestöt voisivat myös valmistella käytännön ohjeita miten palkkaneuvotteluita oikein käydään. Ehkä joku yksityissektorin huippunainen voisi tehdä tästä opaskirjasen? Ja pitää tv-kurssin? Käytännön toimenpiteillä, jotka liittyvät naisten omaan toimintaan ja vaatimuksiin olisi sata kertaa suurempi vaikutus naisten palkkauksen tasoon kuin tänään eri puolilla pidettävillä hymistelevillä juhlaseminaareilla.
Meidän naisten täytyy tasapuolisuuden vaatimisen lisäksi oppia pitämään puolemme. Ei tasa-arvoa ja yhdenvertaisia oikeuksia kukaan kenellekään anna, ne on itse otettava.
10 thoughts on “Ompelusetti vai ruuvimeisseli”
Kommentointi on suljettu.
Nina Suomalainen 
9.3.2007 07:17
“Minua juttu lähinnä riemastutti, koska se antoi aihetta demarimiesten maailmankuvan irvailuun.”
Teetkö Nina kaikki ihmistyhmiä koskevat yleistyksesi yhtä pienen otoksen perusteella, vaiko vain demarimiesten kohdalla näin.
Blogissa Unto Hämäläinen kertoi tilastotietoa:
“Eduskuntaryhmissä naisedustajien prosenttiosuus on seuraava:
Sdp 45 %
Kokoomus 36 %”
Eli etkö voisi toivoa lahjaksi oman puolueesi naiskansanedustajien suhteen nousemista edes irvailemiesi demarien tasolle.
9.3.2007 10:55
Tottahan toki toivon, että naisia olisi vähintään puolet myös Kokoomuksen kansanedustajista. Valitettavasti se kun ei ole vain toivon asia.
Helsingin Kokoomuksen 21 ehdokkaasta on naisia 11, eli yli puolet. Tämän päättyvän vaalikauden helsinkiläisistä edustajista on naisia ollut 3 ja miehiä 3. Koko puolueessa on tilanne ollut huonompi, mutta kyllä sielläkin asialle tehdään jotain.
Toivomme puolueessa tietenkin että lukuisia naisehdokkaita myös äänestetään, jotta tulos olisi noin 50-50. Kuten ehkä olet Unskinkin palstoilta lukenut, äänestyskäyttäytyminen on ihmeellinen asia. Ihmiset kulkevat omia polkujaan ja äänestävät mielitymystensä mukaan vaikka tarjolla olisi naisia ja miehiä yhtä paljon.
Ehdokkailta sen sijaan voi odottaa edelläkäymistä tai ainakin stereotyypioiden vahvistamisen välttämistä. Varmaankaan demarimies – joka on sinällään ihan hyvä tyyppi eikä tietääkseni edes sovinisti 😉 – ei ompelusetillään pahaa tarkoittanut, ei ehkä vain ollut ajatellut asiaa aivan loppuun. Ja ehkä se ei suurinta osaa naisista edes häirinnyt. Ehkä heistä on luonnollista saada mieheltä hemmottelulahjaksi ompelutarvikkeita?
http://www.ninasuomalainen.fi
9.3.2007 13:53
Etkös itsekin sorru juuri stereotypioiden vahvistamiseen omalla kommentillasi demarimiesten maailmankuvasta.
10.3.2007 08:48
”Etkös itsekin sorru juuri stereotypioiden vahvistamiseen omalla kommentillasi demarimiesten maailmankuvasta.”
Onhan se, Janne hyvä, hieman eri asia stereotypioida ihmisiä heidän poliittisen toimintansa kuin sukupuolensa perusteella. Poliittinen toiminta on valinta – sukupuoli ei. Ja jos ihmisen poliittista toimintaa ei saa arvostella, niin mitä sitten?
10.3.2007 09:39
Minusta yhden puolueen kaikkien _mies_ehdokkaiden (eikös tässäkin ollut sukupuolen perusteella tehty stereotypiointi) tasa-arvokantojen stereotypioiminen yhden ehdokkaan antaman yhden vaalilahjan perusteella on pahempi asia kuin ompelusetin antaminen naistenpäivän lahjaksi. Kummassa nyt on kyse stereotypionnista enemmän?
Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että ihmisten poliittista toimintaa saa arvostella, toivoisin siihen sinunkin löytävän muita keinoja kuin itse luomasi stereotypisoidun maailmankuvan irvailemisen. Tietenkin jos sinulla ei ole mitään muuta faktaa asian tueksi, niin toimiihan se paremmin… Selitähän nyt minulle se syy, mikä näiden naisedustajien osuuden takana on SDP 45 % ja Kokoomus 36 %. Kummassa puolueessa näiden tilastojen perusteella arvostetaan naisia enemmän.
Poliittinen toiminta on valinta, mutta ei kai se kuitenkaan oikeuta stereotypisointiin. Vai olisiko sinusta suotavaa, jos rupeaisin stereotypioimaan kokoomusnaisia. Sekö olisi sitten oikein, koska kokoomukseen liittyminen on valinta.
10.3.2007 09:40
Tuo ylläoleva kommentti siis Saaralle. Ehdokkaan vastausta vielä odotan.
10.3.2007 11:54
”Poliittinen toiminta on valinta, mutta ei kai se kuitenkaan oikeuta stereotypisointiin. Vai olisiko sinusta suotavaa, jos rupeaisin stereotypioimaan kokoomusnaisia. Sekö olisi sitten oikein, koska kokoomukseen liittyminen on valinta.”
En näkisi siinä mitään väärää. Jokuhan puolueen naisia aina yhdistää. Jos puolueita ja niiden jäseniä ei saa stereotypisoida, aletaan olla aika heikoilla jäillä.
10.3.2007 13:32
Minä en näe mitään tarpeellista stereotypisoida puolueita ja niiden jäseniä. Samoin kuin en kansallisuuksia ja kansalaisia enkä sukupuolia ja niiden edustajia.
Sen sijaan yksittäisten henkilöiden ja puolueiden arvioiminen on oikein, mutta sen pitää tapahtua tosiasioihin pohjautuen.
Varmasti puolueen naisia tai toisen puolueen miehiä joku asia yhdistää, mutta se ei tee heistä kaikista samanlaisia, eikä varsinkaan kaikissa asioissa.
11.3.2007 17:22
Mielestäni kommentoin jo tuota naisedustajien määrää kokoomuksessa ja demareissa kohdassa 2. Edustajat valitaan äänestäjien toimesta eikä puolueen jäsenten toimesta. Totta, tasa-arvoon on vielä matkaa! Luulen, että tasa-arvo on toteutunut silloin kun ei tarvitsisi ajatella pitääkö äänestää naista vai miestä, vaan sitä joka parhaiten vastaa omaa maailmankuvaansa. Toki omalla ja mahdollisen ehdokkaan sukupuolella on siinä joskus merkitystä.
Keskustelu ’vastakkainasettelu lopettamisesta’ on viime aikoina väärin ymmärretty. Sehän ei tarkoita sitä, etteikö politiikassa voitaisi hakea, ainakin omia arvoja ja omia linjauksia markkinoidessa juuri vastakkainasettelua. Sen sijaan vastakkainasettelua ei tulisi etsiä eri ammatinharjoittajien tai yhteiskuntaryhmien välisestä toiminnasta, sillä nyky-yhteiskunnassa suurelta osin intressit ovat lähellä toisiaan, ainakin jos muistetaan ajatella kokonaisuutta ja pitkän aikavälin kehitystäkin, eikä vain lyhyen tähtäimen ’jako uusiksi’ teemalla.
16.3.2007 19:42
Tuo (demari)miesyleistyshän oli hauska, älkää olko niin tosikkoja.. Go Nina, huumoria tarvitaan!
Palkka-asiasta olen samaa mieltä, olen alle 30 v nainen ja kaipaan todellakin ”kokeneemman neuvoja” siinä, miten pitää omista oikeuksista kiinni työpaikalla, niin palkan kun muidenkin asioiden suhteen. Kukaan muu ei kissan häntää nosta ellei kissa itse, mutta rohkaisua tarvitaan aina!
Tsemppiä sunnuntaille!