Sirkushuvia ja sitten leipää

Posted on

20070204_0013.JPG

Huippuviikonloppu! Kokoomuslaiset risteilivät Itämerellä ja tunnelma oli taas kerran katossa. Asiaakin jossain välissä puhuttiin, mutta itselleni puolueen risteilyissä ovat aina tärkeintä sosiaaliset suhteet, verkostoituminen ja ajan viettäminen sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ajatukset kulkevat samaan suuntaan. Poliitikotko tylsiä? Ei todellakaan – Galaxyn yökerhossa oli vielä pikkutunneillakin vauhdikas meininki! (Kuvassa Jykä, Sale ja Mä kuitenkin ihan päiväsaikaan.)

Asiaa voi puhua ja kirjoittaa taas näin arkipäivinä. Itse olen tällä viikolla menossa kahteen yrittäjätilaisuuteen. Toinen Elinkeinoelämän keskusliiton ehdokkaille järjestämä tilaisuus ja toinen Helsingin Yrittäjien keskustelutilaisuus.

Viime viikolla kolmikantainen työryhmä teki selvityksen pätkätöistä. Raportin pääkohtia on luettu eri paikoissa ari tavoin. Suomen Yrittäjät olivat iloisia siitä, ettei määräaikaisia työsuhteita haluta rajoittaa mutta että ne ovat joka tapauksessa vähentyneet myös yksityisellä puolella. SAK:n mielestä työryhmä toteaa yksimielisesti, että vuokratyösuhteenkin on lähtökohtaisesti oltava vakituinen. EK taas totesi, että määräaikaisuudelle on oltava syy, ja jos sitä ei ole, on työsuhteen katsottava olevan voimassa pysyvästi.

Määräaikaiset työsuhteet ovat todella osoittautuneet ongelmaksi monella alalla, ja monille ihmisille. Pätkätöitä eivät kuitenkaan ole tarjonneet vai yksityiset vaan myös kunnat ja valtio. Itse olen aina ollut pätkätyöläinen. Haittoja pätkätöissäni on ollut mm. se, että uuden työsopimuksen alettua vuosilomaa saa vasta seuraavana vuonna, jollei sitten onnistu neuvottelemaan itselleen muutamia lomaviikkoja heti ensimmäisenäkin vuonna. Eli monena vuonna lomat ovat jääneet väliin.

En ole myöskään aina saanut samoja etuja kuin vakinaiset. Ulkoministeriössä erityisasiantuntijana en ollut oikeutettu saamaan liikuntaseteleitä. Nykyisessä työpaikassani, kirkon alaisen laitoksen palveluksessa, kaikkea työkokemustani ei hyväksytty perusteeksi kokemuslisää laskettaessa, koska mukana oli vajaita kuukaisia. Tässä menetin rahallisesti noin puolen vuoden kokemuslisän yhden luokan, siis selvää rahaa.

Muutoin olen ollut melko tyytyväinen työsuhteisiini. Uskon myös, että määraikaiset ja/tai osapäiväiset työsuhteet ovat tänä päivänä monessa suhteessa paitsi välttämättömiä myös haluttuja. Opiskelijat haluavat yhä ansaita rahaa ja saa työkokemusta. Lukuisiin erilaisiin työaikajoustoihin vaaditaan tietenkin korvaavaa, lyhytaikaisempaa työvoimaa. Ajatellaanpa vaikka osa-aikaeläkeläisiä, äitiyslomalla ja hoitovapaalla olevia, vuorotteluvapaita, tai virkavapauksia silloin kun ollaan lyhyempiä aika muissa tehtävissä. Oleellista olisi, että niille jotka näissä tilanteissa työvoimantarvetta paikkaavat, saisivat samat edut kuin pysyvissä työsuhteissa olevat.

Muutoin minusta on hieman huolestuttava kolmikannan raportissa esitetty yrityksen ilmoitusvelvollisuus siitä, onko sillä oikea peruste tarjota määräaikaisia työsopimuksia, ja mahdolliset sakot mikäli perustetta ei löydy. Itse olen suunnitellut pitkään oman konsulttiyrityksen perustamista. Ihan aluksi tuskin henkilökuntaa alan palkkaamaan, mutta lyhytaikaisempi tarve palkata joku tekemään osia hankesuunnittelusta, raportonnista tai ihan pelkästään hallinnoinnista saattaa tietenkin tulla.

Jos työnantaja ei pysty osoittamaan, että määräaikaisuudelle on hyväksyttävä syy, hänelle mätkäistään sakkoja. Itse en prosessia vielä tarkkaan tunne, mutta kysymys herää, kuka tuon syyn hyväksyttävyyden määrittelee ja päättää? Mitä miettii muutama henkilöä työllistävä työnantaja joka joutuu laskemaan tarkkaan voiko hän palkata lisää väkeä vai ei? Määritteleekö joku muu, että kyllä tällä firmalla on nyt selvästi varaa työllistää pysyvästi’ vaikka itse yrittäjä ei uskaltaisi sitä vielä tehdä?

Yrittäjäjärjestöt ovat pyrkineet olemaan positiivisia ja löytämään raportin hyvät puolet. Hyvää on tietenkin se, että ihmiset eivät joutuisi roikkumaan vuosikausia perusteettomasti lyhytaikaisina pidetyissä työsuhteissa. Monet meistä arvostavat turvallisuutta ja pysyvyyttä.

Toisaalta on muistettava, että yritysten laajetessa on niillä aina kyseessä epävarmuuden aika. Tämän epävarmuuden riskin kantaa yrittäjä, eikä joku kasvoton ja persoonaton yritys. Yrittäjäkään on harvoin yli-ihminen. Hänellekään ei pitäisi sälyttää kohtuutonta, yhteiskunnan muusta epävarmuudesta johtuvaa taakkaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s