Vaalit2023
Vaalit 2023: Kulttuuripolitiikka kaipaa tahtotilaa
Kulttuuri on tärkeä osa suomalaisten elämää. Kulutamme kulttuuria ja taidetta lähes joka päivä. Kuuntelemme musiikkia, luemme kirjaa ja käymme kirjastossa, katsomme tai striimaamme elokuvia ja sarjoja, menemme konserttiin, teatteriin, oopperaan, tanssiesitykseen, taidegalleriaan tai museoon. Moni harrastaa musiikkia soittamalla itse, lapset ehkä käyvät musiikkikoulua, joku maalaa.
Näissä vaaleissa on puhuttu kulttuurista kovin vähän. Itse olen päässyt osallistumaan kahteen kulttuuriaiheiseen keskusteluun, mikä on molemmilla kerroilla ollut virkistävä ja opettavainen kokemus. Puhuttiin asiasta, ei nälvitty toisiamme ja puolueitamme, opin uutta.
Kulttuurialan kasvu tukee koko yhteiskuntaa vahvistaen sen hyvinvointia, luovuutta, turvallisuutta ja kestävyyttä. Oma puolueeni Kokoomus kantaa huolta kulttuurialan kestävyydestä.
Kulttuurilla on vahva työllistävä merkitys. Luovan alan osuus BKT:stä on päälle kolme prosenttia, mutta tavoitteena olisi nostaa se yli neljään joka on Euroopan maiden keskiarvo. 135,00 suomalaista työskentelee kulttuurin parissa.
Kulttuuri on valtava potentiaalisen kasvun sektori. Tuntuu kuitenkin että kulttuuripolitiikan tahtotila on lässähtänyt. Kulttuurin mahdollisuuksia ja haasteita tuleekin suunnitella kulttuuripoliittisen selonteon kautta, ja sille luoda oma poikkihallinnollinen kasvustrategia. Kokoomus on linjannut pitkän aikavälin tavoitteeksi kulttuurin rahoituksen nostamisen prosenttiin valtion talousarviosta. Kyseessä ei olisi vain kulu, vaan suunnitelma kulttuurin työllistämisen vaikutuksen ja luovan alan kasvuun, ja myös viennin edistämiseen. Yksityisen rahoituksen lisääminen on myös tärkeä tavoite, siksi yksityishenkilöiden lahjoituksien verovähennysoikeus voitaisiin laajentaa taiteeseen ja kulttuuriin.
Keskeinen ongelma on alan tekijöiden sosiaali- ja työttömyysturva, jossa alan tyypilliset työnteon ja korvausten eri muodot, pirstaleisuus ja kausiluonteisuus rajoittavat ammatin harjoittamista ja tulon hankintaa. Taiteen vapauteen tarvitaan tekijöiden hyvinvointia, osaajien riittävyyttä ja työmarkkinan toimivuutta. Lainsäädännössä pitää paremmin tunnistaa kulttuuri- ja tapahtuma-ala elinkeinona jotta voidaan vahvistaa alan elinvoimaisuutta. Pitää jatkaa tarpeettoman sääntelyn/normien purkamista, jotta ammatin harjoittaminen helpottuu ja alan kasvumahdollisuudet vahvistuvat.
Myös julkisen rahoituksen roolia on pohdittava. Valtionosuusjärjestelmä on osa kulttuurin rahoitusta. Joidenkin mielestä liian suuri osa menee suurille kulttuurilaitoksille kun nk. vapaa kenttä jää ulkopuolelle. Voisiko vaikkapa VOS-rahoituksen edellytyksiä tarkastella uudelleen, niin että edellytyksenä voisi olla yhteistyö jollain tasolla vapaan kentän toimijoiden kanssa.
Myös suomalaisen taiteen ja luovien alojen yritysten kansainvälistymisen edellytyksiä on parannettava ja vahvistettava kulttuurin roolia maakuvatyössä. Pitäisi tunnistaa kulttuuri- ja tapahtuma-ala lainsäädännössä elinkeinona, jotta vahvistetaan alan elinvoimaisuutta.
Luova ala ja kulttuurin sektori on Kokoomukselle valtavan tärkeä monesta syystä. Kulttuuri tuottaa tärkeitä elämyksiä suurelle osalle suomalaisia; kulttuuri opettaa ja kouluttaa; kulttuurin avulla käydään vuoropuhelua; lapset ja nuoret oppivat tärkeitä taitoja taideaineiden avulla. Lisäksi kulttuuripalvelut ovat olennainen osa elinkeinoelämäämme ja yrittäjien toimintaa ja potentiaali on valtava sekä suurien että pienten toimijoiden kautta. Kulttuurialan vientimahdollisuudet ovat kuitenkin suurelta osin vielä hyödyntämättä.
Kulttuuripolitiikkamme kaipaa vahvempaa tahtotilaa. Se tarvitsee visiota, suuntaa ja toimenpiteitä. Ei riitä että kopioidaan vanha ja lisätään vähän rahaa. Om tehtävä uusi kulttuuripoliittinen selonteko ja siihen kasvustrategia toimenpiteineen.
Me Kokoomuksessa uskomme, että sivistys kasvaa kulttuurista. Kokoomuksen visio taiteen ja kulttuurin tulevaisuudesta löytyy täältä: https://www.kokoomus.fi/sivistys-kasvaa-kulttuurista/
***
Pari sanaa minusta ja kulttuurista. Olen aktiivinen musiikinharrastaja yksitoistavuotiaasta, jolloin äiti pisti minut musiikkiopistoon ja aloin soittaa huilua. Kahdeksantoistavuotiaana suoritin musiikkiopiston päästötutkinnon ja huilussa nk. ’ison ykkösen’ tutkinnon. Opiskeluaikoina aloin soittaa alttosaksofonia, mikä harrastus jatkunut näihin päiviin, soitan joskus jazzleireillä, jameissa, jopa harrastaja-big bandissa. Jazzlauluakin olen harrastanut ja nyt opettelen pianonsoittoa pianotunneilla, vaikka kahden käden ja kymmenen sormen koordinaatio tuntuu aikuiselle kovin haastavalle. Kymmenen vuotta sitten opiskelin musiikin ammattitutkinnon pääaineena musiikkiteknologia eli äänittäminen ja äänen käsitteleminen. Huomasin pian kuitenkin, että alan vaihtaminen vaatisi valtavaa omistautumista, joten musiikki pysyi rakkaana harrastuksena.
Harrastan myös luovaa kirjoittamista. Lähestyin asiaa ensin oppimisen kautta, kun koronakeväästä aloin suorittaa avoimessa yliopistossa luovan kirjoittamisen perusopintoja ja nyt minulla on viittä vaille valmiit aineopinnot. Kirjoitan proosaa, ja yksi näytelmäkässäri on valmiina. Aloin pitää tietokirjapodcastia.
Harrastaminen on tietenkin aivan eri asia kuin ammattilaisuus ja elannon saaminen kulttuurin alalla. Ihailen suuresti alan ammattilaisia ja heidän osaamistaan mikä on aivan eri tasolla, kun tällaisen harrastajan, sekä heidän omistautumistaan. Ja olen huomannut, että kulttuurialan ihmisten kanssa on vain miellyttävää olla ja keskustella.
Tarvitsemme kulttuuripolitiikkaan vahvempaa tahtotilaa, visiota, kunnianhimoisempaa suunnitelmaa. Haluankin siksi poliittisessa työssäni olla tukemassa luovan ja kulttuurialan kehittymistä yhä vahvemmaksi.
Vaalit 2023: Koulutusjärjestelmämme on korjattava
Koulutus on puhututtanut viime aikoina. Ja syystä. On selvää, että koulutuksemme potee kriisiä, vuosien PISA-hurman jälkeen tulokset osoittavat kiistattomasti että oppimistulokset ovat heikentyneet. Peruskoulun päättävillä oppilailla on yhä suurempi hajonta oppimisessa. On helppo syyttää rahoitusta mutta sen sijaan syynä ovat monet kehitysketjut, joihin ei olla osattu reagoida.
Koko yhteiskuntamme on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja tämä heijastuu opetuksen haasteisiin. Opiskeluikäinen väestö on keskittynyt suurempiin taajamiin. Maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden osuus on kasvanut. Nämä tarkoittavat väistämättä muutoksia koulutuksen järjestämisverkkoon. Myös nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet 2000-luvulla, taustalla monet yhteiskunnan muutokset. Osaajapula on vakavaa ja vaikuttaa varhaiskasvatuksessa ja kouluissa.
Kaiken tämän lisäksi asioiden omaksumisen perusteiden muuttuminen älylaitteiden, informaatiotulvan ja sähköisen viestinnän kautta on haastanut paitsi oppimisympäristöä kouluissa, myös lasten ja nuorten tapaa ajatella ja oppia.
***
Helsingissä kuultiin äskettäin kaupungin suunnitelmasta poistaa painotettu opetus kouluista, toisin sanoen poistaa mahdollisuus oppia enemmän joitain aineita, vaikkapa musiikkia, liikuntaa, taideaineita tai matematiikkaa. Perheet ja vanhemmat olivat kauhuissaan. Miksei lapsemme saa käydä musiikki- tai liikuntaluokkaa? Siellä on kaikki kaveritkin!
Tällä ilmeisesti ajateltiin korjattavan koulujen eriytymistä hyviin ja huonoihin kouluihin Helsingissä. Ajateltiin että jos poistetaan vaihtoehto perheiltä ja koululaisilta hakea ja päästä kouluihin mihin nuoret haluavat mennä eri ainepainotusten perässä heidät voidaan kätevästi pakottaa pysymään oma alueensa koulussa. Ajatus tuntuu uskomattomalta: vuonna 2023 paras idea, jonka opetuksen virkamiehet – ja poliitikot – Helsingissä keksivät, on poistaa liika valinnanvapaus sekä aineiden että koulun valinnassa. Nyt painotetun opetuksen poistamiselle onkin otettu aikalisä.
Onko Helsingin kouluissa suuntaa hyviin ja huonoihin kouluihin? Siinä mielessä kyllä, että on kouluja, joissa todistusten keskiarvot ovat huonompia kuin joissain toisissa. Syitä on monia. Varmasti tekijänä on se että joissain kouluissa on enemmän, jopa enemmistö S2-oppilaita, eli oppilaita joille suomi on toinen kieli. Jos osaa suomen kieltä selkeästi huonommin kuin suomenkielinen oppimissuunnitelma edellyttää on vaikeaa tai joskus mahdotonta pysyä vauhdissa. Miten ymmärtää vaikeita asioita, uusia teoreettisia käsitteitä jos kieli ei aukene.
Heikko koulumenestys voi olla yhteydessä myös siihen, ettei perheessä osata, tai ymmärretä tukea tai patistaa koulunkäyntiin kenties siksi että vanhemmat eivät ole käyneet kouluja, eivät ymmärrä sen merkitystä, tai eivät ehdi tai osaa paneutua asiaan. Näin voi olla maahanmuuttajataustaisissa perheissä mutta myös kantasuomalaisissa sekä Helsingissä että ympäri Suomea.
Peruskoulujärjestelmämme jalo ajatus on ollut, että kaikki saavat samat mahdollisuudet. Kun tasokurssijärjestelmät, joita itse kävin 1980-luvulla, poistettiin, oli varmasti keksittävä monenlaisia keinoja nostaa kaikki samalle tasolle. Ja mitä sitten tehdä heille, jotka pärjäävät erinomaisesti, miten pitää heidät motivoituina?
Usein oppimisessa on valitettavasti jääty jälkeen heti koulun oven avautuessa ensimmäiselle luokalle. Varhaiskasvatukseen on siksi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota sekä niin että maahanmuuttajataustaiset lapset saavat paremmat mahdollisuudet oppia suomen kieltä jo siellä, ja niin ettei väliinputoajaryhmiä tule muita. On myös kehitettävä oppimisen tukea, jotta jokainen oppilas saa tarvitsemansa avun.
Koulutuksen perusasiat on laitettava kuntoon. Jos perustassa on vinoutumia siksi että olosuhteet ja ympäristö ovat radikaalisti muuttuneet, on arvioitava uudelleen rakenteita ja tuettava perustaa tarvittavalla tavalla.
Oppimisen perusta luodaan varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa ja tulevina vuosina on kiinnitettävä erityishuomiota peruskoulun vahvistamiseen. Oppilaiden on saavutettava riittävä osaaminen jatko-opintoihin. Kokoomus haluaa, että valtakunnallisesti määritellään tiettyjen taitotasojen yhdenmukaiset osaamisen arviointikriteerit. Peruskoulun päättävältä oppilaalta on edellytettävä perustaitojen vähimmäistason hallintaa.
***
Kokoomuksen juuri julkaistu koulutuspoliittinen ohjelma pyrkii oppimistulosten vahvistamiseen ja suomalaisten koulutustason nostamiseen. Tässä muutama nosto Kokoomuksen ohjelmasta tehtäväksi:
Nostetaan varhaiskasvatuksen osallistumisastetta ja tehdään toimenpiteitä, joilla entistä useampi maahanmuuttajataustainen lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen. Tuodaan lisää kielten oppimista leikin keinoin varhaiskasvatukseen.
Vahvistetaan perusopetuksen laatua vakiinnuttamalla laatu- ja tasa-arvorahoituksen määrärahataso. Perusopetuksen alakoulun opetukseen tuodaan enemmän aikaa perustaitojen oppimiseen lisäämällä vuosiviikkotunteja.
Varhaiskasvatuksen opettajien aloituspaikkoja nostetaan. Lisätään muuntokoulutusta, jotta useammalla ammattilaisella on mahdollisuus saavuttaa varhaiskasvatuslain edellyttämä kelpoisuus. Uudistetaan varhaiskasvatuksen palvelusetelimalli turvaamaan perheiden valinnanvapautta ja yhdenvertaisuutta
Toteutetaan joustavaa perusopetusta, jotta kaikki saavuttavat peruskoulussa riittävät tiedot ja taidot ja myös opinnoissaan hyvin menestyvien oppilaiden yksilölliset tarpeet on huomioitava. Uudistetaan tuki jotta oppilas on oikeutettu tukiopetukseen, osa-aikaiseen ja kokoaikaiseen tukeen.
Lukiolaisten hyvinvointia tuetaan, tukiopetus kirjataan lakiin ja varmistetaan riittävä ohjaus, erityisopetus ja opiskeluhuolto. Jatketaan ylioppilastutkinnon kehittämistä siten, että se mahdollistaa korkeakouluihin pääsyn yhtenä merkittävänä väylänä. Mahdollistetaan englanninkielisen ylioppilastutkinnon suorittaminen.
Jokaisesta ikäluokasta noin 15 prosenttia jää ilman toisen asteen tutkintoa. Kokoomus haluaa, että jokainen nuori saavuttaa vähintään toisen asteen tutkinnon.
Varmistetaan riittävän opetuksen ja ohjauksen määrä ammatillisessa koulutuksessa. Turvataan tukea tarvitsevien nuorten toisen asteen ammatillinen koulutus ammatillisissa erityisoppilaitoksissa. Kirjataan lainsäädäntöön oikeus erityis- ja tukiopetukseen. Kannustetaan valmistuneita hakeutumaan korkea-asteen opintoihin.
Tavoitellaan nykyistä selkeämmin työelämän tarpeisiin vastaavan ammatillisen koulutuksen tarjontaa ja kehitetään rahoitusjärjestelmää kannustamaan koulutuksen järjestäjiä varmistamaan, että opiskelijat suorittavat tutkinnot sekä työllistyvät.
Helpotetaan englanninkielisten koulutusten järjestämislupien myöntämistä. Kehitetään polkuja kansainvälisestä koulutuksesta työelämään ja tuetaan suomen kielen oppimista sen aikana.
Lisätään kansainvälisten opiskelijoiden määrää ja parannetaan heidän valmiuksiaan työllistyä Suomeen. Kasvatetaan yliopistojen aloituspaikkamääriä, jotta etenemme kohti 2030 tavoitetta korkea-asteen koulutuksen suorittaneille. Laajennetaan pienempien osaamiskokonaisuuksien tarjontaa. Luodaan korkeakouluille taloudelliset kannusteet kasvattaa kansainvälisten opiskelijoiden määrää. Parannetaan kv-opiskelijoiden valmiuksia ja mahdollisuuksia työllistyä Suomeen.
***
Kokoomuslaiseen arvopohjaan kuuluu vahvasti sivistys ja mahdollisuuksien tasa-arvo. Sivistys on avain parempaan tulevaisuuteen. Meille sivistys tarkoittaa sitä, että jokaisella on lähtökohdistaan riippumattomat mahdollisuudet kehittää itseään ja tavoitella unelmiaan läpi elämän. Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa sitä, että jokainen saa tarpeidensa mukaisesti tukea ja yhtäläiset mahdollisuudet edetä. Kokoomuksen koulutuspoliittinen ohjelma esittelee kokoomuslaisen näkemyksen koulutuspolitiikasta 2030-luvulle. Koko ohjelma löytyy täältä:
https://www.kokoomus.fi/koulu-on-oppimisen-paikka-kokoomuksen-koulutuspoliittinen-ohjelma-2023/
***
- ← Edellinen
- 1
- 2
- 3
- 4
- Seuraava →
Nina Suomalainen 