Nina Suomalainen

Suomalaiset, Euroopan erilaiset

Posted on 30.5.2006

Ulkomailla matkustellessani olen monesti kohdannut saman kuvion. Juuri tapaamani ulkomaalainen, kuullessaan että olen Suomesta huudahtaa: Ah Finland! I once met (knew) a Finn whose name was Pekka (tai Matti tai Juhani…)! Do you know him?He was weird though…  Yleensä ilmenee, että olen peräti toinen suomalainen jonka kyseinen henkilö on tavannut, sen ensimmäisen jo tehtyä lähtemättömän vaikutuksen omaperäisyydellään. Perään kuulen myös tarinoita siitä mitä merkittävää tämä Pekka (Matti, Juhani) on tehnyt saadakseen itselleen omaperäisen – tai oudon – maineen. Monesti Pekan seikkailut liittyvät alkoholiin, joskus vain omituiseen ja eurooppalaisittain erilaiseen käyttäytymiseen. 

Ulkomaalaiset alkavat usein myös innokkaasti kertomaan niistä muutamista suomalaisista asioista, joista he ovat kuulleet tai heillä on kokemusta. Ja myönnettäköön, kokemuksista kuullessa tulee itsellekin tunne, että me suomalaiset todella olemme perin outo kansa. Eräs ulkomaalainen ystäväni tuli Suomeen vain ja ainoastaan mennäkseen filmiryhmänsä kanssa Ouluun kuvaamaan ilmakitaran maailmanmestaruuskilpailuja. Oulun kokemuksille veti vertoja vain saman ryhmän seikkailut helsinkiläisessä Königin kellarissa, jonne heidän oli pakko päästä paikan maineen houkuttelemana. Porukka oli ilmiselvästi kovin innostunut Suomessa kohtaamistaan kummallisista asioista, joihin ei mitenkään kuitenkaan liittynyt gourmet-ruoka, taidekokemukset tai monumentit, eikä muutkaan matkailun edistämiskeskuksen viralliset vetonaulat. 

Toiset ulkomaalaiset taas kertovat minulle auliisti kun ovat lukeneet Suomen koskevan eurooppalaisen uutisen. Tiedänkö missä ne vaimonkantokisat pidetään? Ja olenhan nähnyt sen Jim Jarmuschin filmin jossa kuvataan helsinkiläistä yöelämää, ja varsinkin niitä ympäripäissään olevia miehiä? Ja Kaurismäen filmit ne vasta outoja ovatkin – ovatko kaikki suomalaiset kuten filmien päähenkilöt? Eräs hyvä skottilainen miespuolinen ystäväni muistaa aina kehua suomalaisia naisia. Tarinan ei kuitenkaan kannata antaa imarrella itseään liikaa. Ystäväni muistelee nimittäin aina lämpimästi kohtaamistaan nuoren kauniin suomalaisneidon kanssa yön myöhäisinä tunteina helsinkiläisessä baarissa. Tarinan mukaan kyseinen neito ensin lähestyi ystävääni, sen jälkeen oksensi lattialle heidän väliinsä, pistäytyi huuhtelemassa suunsa ja jatkoi flirttailua siitä mihin oli jääty. Skottiin tämä teki lähtemättömän vaikutuksen. 

Suomalaisten kummallisen maineen aiheuttajina ovatkin usein ylenmääräinen alkoholin kittaaminen ja siitä kehittynyt Euroopan paras viinapää. Mainetta tuo myös saunominen, mukaan lukien oheistoiminnat kuten avantouinti, oksilla itseään piiskaaminen (vihtominen) tai lumessa kieriminen, sekä vähäpuheisuus. Nämä yhdistettynä kieleen, josta kukaan manner-Euroopassa ei ymmärrä sanaakaan, korkeateknologiaan ja matkapuhelimiin, ja omituiseen suomalaiseen taiteeseen mukaan lukien lukuisat hevibändit ovat nostaneet suomalaiset Euroopan erikoisimpien kansojen kastiin. 

Lordin Euroviisuvoitto on jälleen osoitus Euroopalle, että me suomalaiset todella olemme jotenkin outoja. Jopa niin outoja, että olemme hauskoja ja kiinnostavia, ainakin jonkin aikaa. Onko tämä outous sitten osoitus siitä että olemme myös erityisen innovatiivisia ja siksi menestyksekäs kansakunta? No, siitä en tiedä, mutta taatusti meidät huomataan ja muistetaan. Ensi ulkomaanmatkallani kuulen takuulla taas tutun tervehdyksen: So you are from Finland! You have those monsters! Is that a typical Finnish band? 

30.5.2006