Nina Suomalainen

Suomalainen karnevaali

Posted on 3.12.2006 Updated on 3.12.2006

Linnan juhlat ovat taas tulossa. Juhlista on kehittynyt selvä lehtien myynnin markkinapiikki. Niistä voi repiä juttua kolme viikkoa ennen juhlia sekä vähintään kolme viikkoa jälkeen.

Ennen juhlia kirjoitetaan siitä kuka on kutsuttu, kuka ei, ketä potuttaa kutsumatta jääminen (Suomen jääkiekkojoukkue), kuka menee vai eikö mene (Lordi) ja onko oikein että kutsuja määrää pukukoodin (Lordi).  Ja valitaan kaikkien aikojen tyylikkäin ja mauttomin puku, kaikkien aikojen tyylikkäin ja mauttomin Tanja Karpelan puku, ja todetaan, että Satu Tiivola on ylipäänsä kaikkien aikojen tyylikkäin.

Voidaan myös spekuloida tämän vuoden juhlien puvuilla tai antaa lukijoiden valita kansanedustajan tämän vuoden puku, seurata toisen edustajan puvun valmistusta, tai lukea kolmannen blogimerkintää kampaajalla käymisestä ja rakennekynsien laittamisesta. Eräs lehti pitää parin naiskansanedustajan ja muotisuunnittelijan blogia linnan juhliin valmistautumisesta. On tosi repäisevää luettavaa. Demariedustaja oli muistanut rakennekynsiasian jälkeen kirjoittaa isänmaallisesti siitä kuinka veteraanit ansaitsevat kutsunsa. Kirjoitti hän blogiin tosin myös kahden viikon aikataulunsa.

Ai että ottaako päähän kun itse en pääse juhliin? Totta kai! (Ensi vuonna sitten.) Kymmenvuotiaana lähetin joulukortin presidentti Kekkoselle ja odotin toiveikkaana, että saisin seuraavana vuonna kutsun linnan juhliin. Olin nimittäin lukenut, että joitakin tavallisiakin kansalaisia sinne joskus kutsuttiin. No, ehkä ei kuitenkaan kymmenvuotiaita, sillä en saanut kutsua.

Ikävämpää kuitenkin on se, että itsenäisyyspäivää tuntuu olevan niin vaikea juhlia. Anders Wijkström vitsaili Nevada-ohjelmassa kuinka suomalaiset pistävät ranttaliksi itsenäisyyspäivänä: ’poltetaan ikkunalla kahta kynttilää ja katsotaan telkkarista miten TOISET juhlivat’.

Joka vuosi mietin, että missä on juhlat niille, jotka eivät mene linnaan. Omassa tuttavapiirissäni ei itsenäisyyttä kynttilöitä ja hyvää kotiateriaa kummemmin juhlisteta. Viime vuonna yritimme ystävän kanssa mennä ravintolaan syömään hyvin ja juomaan kuohuviiniä itsenäisyyden juhlistamiseksi. Turha toivo! Mikään ruokapaikka ei ollut auki. Kaupunki tuntui olevan erityisen kuollut.

Tänä vuonna aion mennä suosiolla itsenäisyyspäivän mukaisesti vakavahenkiseen Kokoomuksen juhlaan iltapäivällä. Sen jälkeen on varmaankin mentävä kotiin katsomaan niitä linnanjuhlia telkkarista, jollei vaihtoehtojuhlia löydy. Kuulin kylläkin, että Kokoomusnuorilla on itsenäisyyspäivän vastaanotto, vaikkakin edellisenä iltana. Ehkä minut sinne hyväksytään mukaan kun kerron itsenäisyyspäivädilemmani.

3.12.2006