Poliittista julkisuutta saa rahalla (tai Kotikadusta)

Posted on 20.5.2008

Poliittisen toiminnan ja kampanjoinnin rahoituksen tarvitse välttämättä olla likaista, paheellista, kauhistuttavaa. Poliittinen kampanjointi maksaa, ja maksaa maltaita. Jos tutustuu lehti-ilmoittelun tai julkisten kulkuvälineiden mainonnan hintoihin huomaa, että parikymmentä tonnia ei ole raha eikä mikään jos haluaa että joku huomaa.

Ilmaista julkisuutta politiikkaan on toki olemassa. Sitä saa jos näyttelee Kotikatu-sarjassa, älysi ottaa nuoruuuden uravalinnakseen hiihdon tai painin, oli tarpeeksi kaunis menestyäkseen missikisoissa, tai työskentelee televisiossa. Meidän muiden on joko 1) oltava rikkaita tai hankkia varakas puoliso, 2) otettava paljon lainaa, 3) saatava rahoitusta yrityksiltä, 4) pyrittävä tekemään niin paljon kuin mahdollinen vapaaehtoistyöllä kampanjaporukan toimesta, säästettävä itse palkasta kymppitonni ja kerättävä kaikilta mahdollisilta rahoittajilta mitä vain onnistuu (allekirjoittanut).

Oleellista rahoituksessa olisi se, että se on läpinäkyvää. Meillä Suomessa ei poliittinen rahoitus ole tähän mennessä ollut läpinäkyvää koska se koetaan paheelliseksi. Kukaan ei halua tulla tiedetyksi rahoituksen antajina. Mutta ihan oikeasti: Totta kai rahoittaja, on se sitten firma tai kampanjaan 50 euroa antanut tuttu haluaa että poliitikko vie eteenpäin juuri hänen asioitaan. Myös kampanjassa mukana ollut vapaaehtoinen haluaa että poliitikko edustaa hänen asioitaan. Mikä ihmettä siinä on niin vaikea ymmärtää? Ja mikä siinä on niin paheellista?

Mutta aletaan avoimeksi! Yritys X antaa poliitikko Z:lle kymppitonnin kampanjaan – ja kaikki sen tietävät. Äänestäjät voivat päättää onko se heistä ok vai ei. Ei sen yrityksen äänillä poliitikkoa vielä minnekään valita.

Täällä pohdin vielä sitä, miksi niitä kymppitonneja kampanjointiin tarvitaan, valitettavasti:

http://eurootikko.blogit.kauppalehti.fi/2008/05/16/mustaako-vaalirahasotku-suomen-maineen-2/