Miten syödä kakku – ja pitää se jääkaapissa

Posted on 10.12.2008

Suomi haluaa lisätä kriisinhallintatoimiaan. Nato on yksi merkittävimmistä toimijoista sotilaallisella puolella, ja Suomi haluaa mielellään olla mukana harjoituksissa. Mutta Suomen virallinen linja on ollut, ettei itse päivustysvuoroihin osallistuta. (Näin raportoi HS tänään.) Halutaan kouluttautua, turvallisissa olosuhteissa, johonkin, jonkin asian varalle, muttei kantaa vastuuta niissä operaatioissa, joihin Nato on menossa.

Päätös päivystysvuoroihin osallistumiseen jättämisestä on ollut poliittinen; kai itse Suomen puolustusvoimat tajuavat tilanteen hölmöyden. Vähän kuin huipputason jääkiekkoilija haluaisi osallistua maajoukkueen treeneihin, mutta kieltäytyy itse peleistä, sillä niissä on loukkaantumisvaara, ja joutuu tunnustamaan väriä. No, okei, tietenkään ei ole ihan sama asia, onhan oikeissa rauhanturvatehtävissä usein vaarallista ihan oikeasti.

Mutta miksi noissa päivystysvuoroissa ei haluta olla? Onko pienempi paha treenata Naton kanssa, kuin mennä Somaliaan, Kongoon, tai muualle Naton riveissä, mutta hyvän asian eli siviilien elämän puolustamisen, rauhan ja ihmisoikeuksien vuoksi?  Luulisi asian olevan päinvastoin Naton jäsenyyden vastustajillekin?

Vai onko kyse turvallisuudesta? Silloin tulisi se sanoa. Haluamme turvata rauhaa ja puolustaa siviilejä, mutta jotkut paikat vaan ovat liian vaarallisia suomalaisille joukoille.

Mutta kyse on myös siitä, halutaanko olla mukana sotilaallisessa rauhanturvaamisessa vai ei. Nyt yritetään samaan aikaan kantaa sitä kuuluisaa kansainvälistä vastuuta ja olla kansainvälisen rauhanturvaamisen supervalta, ja toisaalta olla sitoutumatta liikaa mihinkään. Itse asiassa EU:n kriisinhallinnasta totesi juuri tutkija Hanna Ojanen: on kuin EU haluaisi mennä vain paikkoihin, joissa on helppo onnistua. No, Afghanistan ei ole helppo, siinä on poikkeus.

On tietenkin helppo toivoa interventiota maailman pahimpiin paikkoihin kun itse siviilinä ei niihin tarvitse mennä. Kriisinhallinnan ylevissä tavoitteissa ja mitä oikeasti tehdään vallitsee kuitenkin ristiriita. EU perusti kyllä operaation turvaamaan somalikriminaalien piraattihyökkäyksen kohteeksi joutuneita laivoja, mutta Kongon satojen tuhansien ihmisten surkea kohtalo saa pään ravisteluja. Sille ei tiedetä mitä tehdä, sillä asia on liian vaikea ja suuri pala Natolle, puhumattakaan EU:sta.