Talous

26: Me tarvitsemme yrittäjyyttä

Posted on Updated on

Suomi tarvitsee yrityksiä ja yrittäjyyttä. Niistä saamme työpaikkamme, ja ne rahoittavat palvelumme suurelta osin verojen maksun kautta. Siksi ei ole ollenkaan sama, millaista yrittämisen kulttuuria Suomessa edistetään ja millaiset edellytykset yrittämiselle on.

Itse olen suunnitellut toiminimen perustamista, ja joskus kauempana tulevaisuudessa voisin kuvitella työllistäväni itseni itsenäisenä yrittäjänä. Muidenkin kuin vain itsensä työllistäminen yrittäjyyden kautta on kuitenkin haastava ja kunnioitettava laji, johon ei tuosta vain lähdetä.

Kokoomuksen talouspolitiikan perusteesinä on kannustava verotus. Verotuksen tulee kannustaa työnteon lisäksi myös työllistämään ja yrittämään. Verotuksen tarkoituksena ei pidä olla yritysten kasvun tai uusien työpaikkojen syntymisen estäminen.

Yksi yrittämiseen lähtemisen kannustimista on yrittäjän sosiaaliturvan parantaminen. Yrittäjäkin on ihminen ja jos asiat menevät pieleen, hänelläkin pitää olla mahdollisuus turvaverkkoon oman ja perheensä toimeentulon osalta. Jos turvaverkko on kunnossa ja toimiva, yrittäjä voi pistää likoon itsensä, tietäen, että hänen koko elämänsä ei kaadu siihen, jos asiat eivät menekään toivotulla tavalla.

Siksi yrittäjän työttömyysturvaa on parannettava. On kohtuutonta, että yrittäjä joutuu työttömänä ja työttömyysturvan saamiseksi käytännössä lopettamaan yrityksensä ja odottamaan neljän kuukauden karenssin ajan ennen kuin voi saada työttömyysturvaa. Tiedän itse henkilöitä, joilla olisi mahdollisuus osittain työllistää itseään yrittäjänä, mutta joita pelottaa ajatus siitä, että jos ei töitä onnistukaan saamaan tarpeeksi mahdollisuus hakea työttömyysturvaa sulkeutuu pois. Sen sijaan, yrittäjän tulisi voida työttömäksi tullessaan asettaa yrityksen lepäämään ilmoituksellaan ja saada työttömyysturvaa välittömästi. Voisi tehdä kuten Ruotsissa, että pankkien tiliotteista voidaan esimerkiksi todentaa, että yritys todella on paussilla, jos varmennusta asiaan tarvitaan.

Lisäksi konkurssin tehneellä yrittäjällä pitää olla mahdollisuus aloitta alusta. Velkajärjestelyt tulee mahdollistaa ja yrittäjän oma koti tulee suojata vaikka muiden velkojen maksuohjelman olisikin päällä.

Suomen kaikkiaan noin 250,000 yrityksestä 160,000 on yhden ihmisen yrityksiä. Yrittäjyyteen liittyvistä riskeistä eräs on työllistämisen riski. Ensimmäisen työntekijän palkkaamista pitää tukea ja tuen piirissä oleviin työsuhteisiin tulisi myös sallia pidempi koeaika, jotta työllistämisen riskiä voitaisiin madaltaa.

Lisäksi vanhemmuuden kustannukset pitää jakaa tasaisemmin yhteiskunnassa. Tämä voi helpottaa naisvaltaisten alojen yrittäjien työllistämistä ja parantaa nuorten naisten työllistymismahdollisuuksia. Se voi myös pidentää työuria sieltä keskeltä käsin.

Yrittämisen edellytysten luomiselle tarvitaan varmasti paljon muitakin toimenpiteitä. Edellä niistä vain muutama keskeinen.

28: Yhden hengen taloudet ja villit sinkut

Posted on Updated on

Äskettäisen tilaston mukaan Suomen on yli miljoona yksin asuvaa. 23% kaikista talouksista on sinkkunaisten ja 16,5% sinkkumiesten talouksia. Sinkkunaisten luku on Euroopan korkeimpia.

Kaikki yksinasuvat eivät taida olla villinä bailaavia sinkkuja – joka sekin on karkea yleistys sinkuista– vaan lukuun taitavat kuulua yksinasuvat seniorit, sekä naiset että miehet ja sitten suuri joukko meitä tavallisia työssäkäyviä eri-ikäisiä aikuisia.

Harvoin, jos koskaan kukaan poliitikko julistautuu sinkkujen asioiden ajajaksi, sillä on aina poliittisesti suositumpaa ajaa perheiden, äitien tai lasten asiaa. Isienkin oikeudet taitavat olla suositumpi vaaliteema kuin sinkut!

Kuitenkin meitä yksinasuvia on monta ja meillä on erityiset huolemme. Joskus tuntuu, että yksinasuville, varsinkin kohtuullisesti toimeentuleville ja omista asioistaan huolta pitäville jää maksumiehen rooli, jolta voidaan kantaa veroja kaksin käsin. Nyt on taas nostettu esiin idea lapsivähennyksestä verotuksessa. Varakkaatkin aikuiset saisivat veroetua siitä, että hankkivat jälkikasvua. Meillä on kuitenkin jo universaali lapsilisä, minkä tehtävänä on auttaa lapsille tarkoitetuissa hankinnoissa, joten mielestäni lapsivähennys ansiotulojen verotuksesta ei ole tätä päivää.

Yhden hengen taloudet joutuvat maksamaan kaikesta enemmän; yhden hengen taloudessa eläminen on joillekin todellinen taloudellinen investointi. Ajatellaanpa vaikka paria keskeistä kulua: päivälehti Hesari ja TV-lupamaksu. Jos sinkku maksaa molemmat yksin, kulu on yli 500 euroa vuodessa, jos taas maksajia on kaksi, kulu on noin 250 euroa per pää. Eli vain kaksi perustalouden peruslaskua, ja kahden hengen taloudessa voi kumpikin säästää 250 euroa vuodessa. Puhumattakaan nettiyhteyden, lämmityksen, sähkön, kodinkoneiden hankintojen, perusvuokran ja monien muiden hinnasta.

Lisäksi suuri osa yksinasuvista ei ole kovin hyvin toimeentulevia, ei suuripalkkaisia, todella moni heistä on pienituloinen eläkeläinen. Kaikista toimeentulotuen saajista noin 70 % on yksinasuvia.

Yksinasuville on kuitenkin vaikea räätälöidä toimenpiteitä, jotka helpottaisivat varsinkin pientuloisempien yksinasuvien asemaa. Verohelpotus? TV-luvan muuttaminen henkilökohtaiseksi Yle-maksuksi? Pieniä pakkauksia kauppoihin ja hinta määrän mukaan eikä pakkauksen? Itse en keksi kovin montaa kohdetta missä realistisesti ajatellen voitaisiin helpottaa yksinasuvien talouden tilannetta.

Jos keksit, kerro minullekin!

PS. Jo vuonna 2006 kirjoitin blogimerkinnän otsikolla Sinkkujohtajuus, se löytyy täältä: https://ninasuomalainen.wordpress.com/2006/12/10/sinkkujohtajuus/

Kyseessä on huumorimielinen vastine käsitteelle äitijohtajuus… Älköön kukaan kuitenkaan pahoittako siitä mieltään, kunnioitan äitejäkin kovasti!