Politiikka

Lyhyesti: Turvallisuus on vaikka mitä

Posted on Updated on

Turvallisuus on kevään vaalien pääteema. Se tarkoittaa niin monia asioita! Ilman turvallisuutta on lähes mahdoton elää hyvää elämää.

Mitä kaikkea se tarkoittaa? Sitä, että saa sanoa mitä ajattelee ilman väkivallan uhkaa. Sitä, että maa ja sen kansalaiset saavat päättää omista asioistaan ilman uhkaa tai painostusta naapurimaista. Sitä, että voi ansaita itselleen ja perheelleen elannon ja jos se ei onnistu/mahdollista, muut eli YHTEISkunta auttavat.

Ja monia muita meille niin oleellisia asioita.

Pyrin eduskuntaan, tule mukaan!

Posted on Updated on

Hyvä ystävä, olen päättänyt lähteä ehdolle 2015 kevään eduskuntavaaleihin. Olen pian kolmen vuoden ajan toiminut kansainvälisen Etyjin kriisinhallintaoperaation johdossa Sarajevossa, Bosnia ja Hertsegovinassa ja aikaisemmat työtehtäväni ovat myös olleet kansainvälisissä järjestöissä, Etyjissä, YK:ssa, EU:ssa. Vuodet ulkomailla ovat tuoneet tarpeellista perspektiiviä asioihin.

Miksi haluan palata Suomeen? Ja miksi haluan eduskuntaan, kun politiikalla tuntuu nyt olevan niin huono maine?

Olen nimeäni myöten suomalainen. Suomi on minun maani. Ja haluan vaikuttaa siihen, että asiat saadaan kotimaassani oikealle tolalle, talouden pyörät pyörimään ja Suomesta hyvä paikka elää meille kaikille myös tulevaisuudessa. Mitä asioita edistäisin poliitikkona? Kaikki minut tuntevat tietävät, että lähellä sydäntäni ovat ihmisoikeudet, ulkopolitiikka, luonto ja eläinten oikeudet. Olen pragmaattinen, pyrin ratkaisemaan ongelmia enkä jää vatvomaan niitä. Pistän asiat mieluummin liikkeelle kuin jahkailen.

Inhimillisyys ensin

Suomi on hyvä paikka elää. Meillä on kattava sosiaaliturva ja monenlaista yhteiskunnan suojaverkkoa, jotka pääosin toimivat hyvin. Toisinaan hallinnon tehottomuus – joskus jopa suoranainen piittaamattomuus – aiheuttaa kansalaisten elämään kohtuuttomia hankaluuksia. Sääntely sinänsä on välttämätöntä, mutta kaikki sääntely ei ole hyvää, saati tarpeellista.

Vastuu paremmasta hallinnosta on meillä kaikilla. Virkamiehilläkin, vaikka se tuntuu unohtuvan. Esimerkiksi lastensuojelussa ei aina voi vedota resurssien vähyyteen. Mitkään resurssit eivät voi riittää turvaamaan kaikkien ihmisten erinomaista hoivaa jollemme me, ihmiset, virkamiehet, poliitikot, omaiset ja sivulliset osallistu, osallista ja auta. Velvollisuutemme on nostaa esiin epäkohtia – ja toimia niiden korjaamiseksi.

”Verotus ei voi olla välittämisen korkein muoto”. Viime aikoina suomalaiset ovat osoittaneet yhteisöllisyyttä enemmän kuin aikoihin; avustusjärjestöt ovat kilvan kiitelleet suomalaisten auttamishalua. Meillä on läheisen vastuu toisistamme, mutta julkisen vallan on huolehdittava peruspalveluista. Parannettavaa riittää vanhusten hoivassa, lastensuojelussa ja syrjäytyneiden auttamisessa. Hyvinvoiva yhteiskunta kannattelee myös vähempiosaisia. Hyvinvointipalveluiden saatavuus on seuraavan hallituksen kiperin haaste.  Sote-järjestelmästä totean vain, että kansalaisten valinnanvapautta on lisättävä, ja palvelujen tuottajia tulee kohdella tasavertaisesti riippumatta siitä, edustavatko ne julkista, yksityistä tai kolmatta sektoria.

Ulkopolitiikka

Maantieteellistä sijaintiamme emme voi valita. Siksi ulkopolitiikkamme tulee olla pragmaattista, mutta myös päämäärätietoista. Olemme osa Euroopan unionia, koska olemme valinneet Euroopan sekä arvopohjamme että taloudellisen menestymisen vuoksi. EU:n jäsenyys ei tarkoita vain passiivista roikkumista mukana jossain ryhmässä, vaan olemme mukana päättämässä ja toimimassa. Itäinen naapurimme Venäjä tarjoaa meillä mahdollisuuksia vientiin, turismiin ja kaupankäyntiin. Suhde on toimiva vain, jos olemme tasapuolisia kumppaneita, jotka tekevät yhteistyötä vapaaehtoisuuteen ja molempien hyötymiseen perustuen.

Pohjoismaiden ja Baltian viitekehys tarjoaa hienot puitteet kanssakäymiseen ja kaupankäyntiin naapurimaidemme kanssa. Itämeri on pohjoisen Mare Nostrum, josta on pidettävä huolta. Myös turvallisuusnäkökulmasta. Se on yksi syy siihen, miksi kannatan Nato-jäsenyyttä.

Kansainvälisyys

Mikään kansakunta ei pärjää 2010-luvulla eristäytymällä. Meidän on oltava osa arvomaailmaamme lähellä olevia järjestöjä ja verkostoja, joissa saamme olla mukana päättämässä maailman asioista. EU on lähin referenssimme ja EU:n yhteinen politiikka on meille järkevin vaihtoehto monella saralla, kuten ulko-, kauppa- ja ympäristöpolitiikassa. Muillakin kansainvälisillä järjestöillä on sijansa, kuten YK:lla ja Etyjillä ja Suomen on oltava mukana tukemassa maailman kriisipesäkkeiden vakauttamista ja kehitystä. Suomi on siviili- ja sotilaallisessa kriisinhallinnassa kokoaan suurempi ja luotettu toimija.

Luonto ja eläinten oikeudet

Luonto on Suomelle voimavara. Siksi kannatan luonnon säilyttämistä monimuotoisena. Rakentaminen ja taloudelliset hankkeet ovat usein hyödyllisiä ja tarpeellisiakin, mutta arvokkaiden metsien, soiden, vesistöjen ja muiden kohteiden turmelu taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi on monesti typerää ja lyhytnäköistä. Kaivoshankkeissa olen kriittinen, kun nykyiset kaivoshankkeet ovat onnistuneet pilaamaan suuria luontoaloja luomatta kovin monia pysyviä työpaikkojakaan.

Yhteiskunnan sivistystasoa mitataan sillä miten se kohtelee kaikista pienimpiään. Suomi ei ole maista huonoin eläinten oikeuksia turvaamisessa, mutta vielä riittää tehtävää sekä lainsäädännössä, toimissa että asenteissa. Tuotantoeläinten kohtelussa on oltava tarkat säännöt ja niitä on valvottava. Eläinsuojelulainsäädäntö on pidettävä tiukkana tarpeellisine rangaistuksineen. Kannatan turkistarhauksen lopettamista siirtymäajan kuluessa.

Talous ja yrittäminen

Pöytälaatikossani on toiminimi. En kuitenkaan voi edes kuvitella haasteita, joita tavallinen yrittäjä kohtaa ansaitessaan leipäänsä ja työllistäessään monia muita. Paljon on puhuttu osingoista ja muista suurten yritysten johtajien eduista. Uusista työpaikoista valtaosa syntyy pk-yrityksiin. Kun rakennemuutos kurittaa perinteisten alojen suurtyöllistäjiä, moni alkaa työllistää itse itseään. Luovalla sektorilla itsensä työllistäminen on jokapäiväistä. Siksi ylimääräisistä yrittämisen esteistä ja kohtuuttomasta säädöstaakasta on päästävä eroon.

Jakovaraa ei kuitenkaan ole, ellei talous ole kunnossa. Ensi vaalikaudella päättäjien tulee uskaltaa tehdä epäsuosittuja päätöksiä. Me tiedämme, mitä se tarkoittaa. Pelkkä tiukka kulukuri tai juustohöyläys ei yksin tehoa. Tarvitaan kipeästi isoja rakenneuudistuksia, ei kosmeettisia kohennuksia.

Kotina Helsinki

Helsinki on maan pääkaupunki: talouden, hallinnon, politiikan ja tieteen keskus. Se on myös uusien trendien syntysija, taiteen ja luovan kanssakäymisen foorumi, ja sille on suotava arvonsa. Helsingissä eläminen vain on turhan arvokasta, etenkin sinkkutalouksille. Riittävä asuntotuotanto ja elinkustannusten pitäminen kurissa kilpailulla ovat yksi keino. Mielelläni löytäisin niitä lisää.

Mielelläni myös kuulisin lisää ajatuksiasi siitä, miten Suomi saadaan toimivaksi. Olen valmis palvelukseen.

Ota yhteyttä! Tule mukaan kampanjaani!

sposti: suomalaisenklubi@gmail.com

http://www.helsinginkokoomus.fi/nina-suomalainen-kokoomuksen-eduskuntavaaliehdokkaaksi/

Esitetty ydinvoimalalogiikka; ei, ei voi ymmärtää

Posted on Updated on

Hallitus päättää huomenna ydinvoimaluvista Fennovoima/ Rosatomille ja TVO:lle. Nyt olisi puoluekumppaneideni, pääministeri Stubbin ja ministeri Vapaavuoren otettava aikalisä. Asiassa on niin monta riskiä etteivät ne yhteen blogikirjoitukseen mahdu.

Ensinnäkin, vaikka kotimainen vähimmäisosuus olisi asetettu 60 prosenttiin, kuka sijoittaja haluaa sijoittaa hankkeeseen, jossa tuetaan epädemokraattisia keinoja käyttävän ja naapurimaitaan kiristävän (tai jopa valloittavan) hallinnon hanketta; naapurimaan, joka sitäpaitsi on EU:n pakotteiden kohteena monella muulla saralla? Ei ole mitään takeita että nykyisessä poliittisessa tilanteessa varoja saadaan kokoon yritysmaailmasta.

Toiseksi, mikäli 60 prosenttia saadaan kokoon, mitä takeita on, että enemmistö pysyy nk. kotimaisessa omistuksessa? Jos joku 60 prosentin omistajista myy myöhemmin Rosatomille omistustaan, mitä keinoja Suomen valtiolla on estää kauppa? Ja mikä painostus silloin alkaisi kun tuonaikainen hallitus yrittäisi kaupat estää?

Kolmanneksi, vaikka jollain keinolla 60 prosenttia pysyisikin EU/suomalaisessa omistuksessa, miten nuo kunnat, eläkerahastot ja muut pikkuomistajat pystyvät vastustamaan jos tuo vähemmistöosakas, takanaan suurvallan hallitus, ryhtyy kiristämään esimerkiksi uhkaamalla toimitusten tai rakentamisen viivästymisellä?

Asia erikseen, eikä ihan vähäinen seikka, on että jos tarkoituksena on ollut lisätä omavaraisuutta energiasta, eihän se lisäänny pennin vertaa, jos ydinvoiman toimittaja, rakentaja ja huolto on naapurimaasta, josta sitä omavaraisuutta piti lisätä.

Ja lisäksi, onko todella niin, että yhtenä päivänä olemme mukana hyväksymässä pakotteita johtuen Krimin valtaamisesta ja itä-Ukrainan epävakauttamisesta, ja toisena päivänä ojennamme kumartaen maaperäämme ja energiahuoltoamme: ’Tervetuloa, kyllä me luotamme sanaanne!’

Olen pahoillani puoluetoverit, mutta en ymmärrä mikä pakko teillä – tai meillä – on nyt hyväksyä tämä asia eteenpäin tällaisenaan. Kaikki seikat viittaavat siihen, ettei ole Suomen kansallisten intressien mukaista hyväksyä lupaa ydinvoimalalle, jossa omistajana, toimittajana ja rakentajana on Venäjän nykyisen hallituksen kontrollissa oleva Rosatom.

Syksyistä työn tohinaa

Posted on Updated on

Syksy on tullut! Yhtenä hetkenä sataa, tuulee ja tulee vilu, sitten aurinko paistaa ja pistää riisumaan päällysjakun, ja kohta taas ropsauttaa kunnon ukkoskuuron. Tämä kesä on ollut Bosniassa huonoin miesmuistiin, ja sateisin kymmeniin vuosiin. Kevään tulvat yllättivät pahasti, mutta senkin jälkeen on ollut epävakaista. Kesää ei varsinaisesti voi sanoa kylmäksi, ainakaan suomalaisen mittapuun mukaan, mutta täkäläisittäin ei ole ollut kunnon helteistä kesää.

Tänä viikonloppuna sain emännöidä harvinaista vierailua, nimittäin parikymmentä helsinkiläistä naista teki ekskursion Sarajevoon. Kyseessä oli Helsingin Kokoomuksen naisjäseniä, jotka olivat yllyttäminäni järjestäneet lähes viiden päivän matkan, omakustanteisesti. Ohjelmaan kuului Sarajevon kiertoajelua, Mostarin päiväretki, piipahdus Travnikiin, vierailu Etyjin toimistossamme ja kaupungilla kuljeskelua ja myös illallinen ihanassa Kibe-näköalaravintolassa. Matkan ohjelma tuntui tiukalta, mutta kukaan ei tuntunut valittavan, vaan kaikki leidit jaksoivat ohjelmaa aamusta iltaan. Tänä iltana lienevät o saapuneet Suomeen – kiitos vierailusta, olipa mukava kun kävitte!

IMAG0340 IMAG0343_BURST001

Sarajevon arkeeni kuuluu muutoin näinä päivinä ihan normityöpäiviä, aloitus joskus ennen yhdeksää ja kotiinlähtö puolikuuden maissa tai jälkeen. Olemme saaneet Bosnia operaatiomme uuden päällikön, amerikkalaisen suurlähettilään, joka tapaa superaktiivisesti kolmen, neljän viikon kuluess kaikki merkittävät ministerit, kaikki puoluejohtajat, useimmat suurlähettiläät, sekä vierailee kaikissa 11ssä kenttätoimistossamme ja neljässä tilapäisessä toimistossamme, ja tapaa vielä maakunnissa paikallisia virkamiehiä, poliitikkoja ja järjestöäedustajia. Huh mikä ohjelma! Itse en onneksi kulje mukana tapaamisissa, vaan hoidan toimistomme ja järjestömme arkea, ohjelmia ja päätöksiä sillä aikaa. Olemme viime viikkoina rekrytoineet uusia ihmisiä usean Ukrainan missioon tai muihin uusiin tehtäviin lähteneiden tilalle, mikä on työllistänyt minua jonkin verran.

Pari viikkoa sitten olimme mukana auttamassa tapahtumassa, jossa neljän Balkanin maan presidentit allekirjoittivat sitoumuksen kaikkien kadonneiden ihmisten löytämiseen tehostamiseksi. Parikymmentä vuotta sotien jälkeen vielä yli kymmentuhatta ihmistä on kadonneina, todennäköisesti siis kaikki menehtyneinä. Lokakuun tulevat yleisvaalit työllistävät meitä myös, seuraamme kaikkia vaalikampanjointia, retoriikkaa, järjestelyjä jne.

20140916-213758.jpg   20140916-213825.jpg

Viikon päästä saan pitää vielä yhden lomaviikon, ihanaa. Vietin kesällä yhteensä kolme viikkoa lomaa, ja nyt ennen loppusyksyä ja talvea aion vielä poistua maasta viikoksi rentoutumaan. Näissä ulkomaantehtävissä kuuluu työnluonteeseen se, ettei välttämättä voi lomailla kuten ehkä haluaisi ja lomia pitää palastella. Meillä on päällikkömme kanssa työnjako, että jommankumman on oltava töissä tai vähintäänkin maassa normiviikkoina. Jos toinen poistuu vaikka työmatkallekaan, on toisen oltava paikan päällä. Joka tapauksessa syksy on siis tullut Sarajevoonkin.

IMAG0333    IMAG0337

20140916-213905.jpg    20140916-213924.jpg

 

(Tämä kirjoitus on julkaistu myös Balkan-blogissamme, http://www.kaksinaistabalkanilla.me)