Sosiaalijohtaja terrierien sukkana

Posted on 17.8.2009

Helsingin kaupunkipolitiikassa on pelattu viime viikkoina absurdia näytelmää. Sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen huonekaluhankinnoista on synnytetty ajojahti, jossa vasemmiston terrierit ovat löytäneet pitkään hakemansa sukan, eivätkä saa hampaitaan irti tuosta mehukkaasta saaliistaan. Sylttytehdas löytyy myös sosiaalivirastosta, jossa on Voutilaisen lähtöä hartaasti toivovia tahoja. Valittiin postiin väärä mies ja nyt on tilaisuus pistää hänet pihalle!

Sosiaalijohtajan hankintavaltuudet ovat enintään 200,000 euroa, lautakunnan aiemman päätöksen mukaan vuodelta 2007. Eli hänellä oli valtuutus päättää huonekaluhankinnasta. Totta, kalustehankinta olisi kuitenkin pitänyt kilpailuttaa. Vai olisiko? Helsingin oikeuspalvelu toteaa, että hankintaa ei tietyin edellytyksin tarvitse kilpailuttaa hankintalain mukaankaan. Edellytys täyttyy silloin, jos teknisestä, taiteellisesta tai yksinoikeuden suojaamiseen liittyvästä syystä vain tietty toimittaja voi toteuttaa hankinnan. Ja että hankintayksikkö, eli sosiaalivirasto määrittelee ominaisuudet jotka tavara tulee täyttää.

Lausunnossaan kaupungin oikeuspalvelut, siis juridinen neuvonantaja kaupungille, toteaa yhteenvetona, ettei “asiassa ole ilmennyt sellaista seikkaa, jonka johdosta esitettyjä väitteitä lainvastaisuudesta voidaan pitää perusteltuna.”

Mutta takaisin poliittiseen vauhkoamiseen. Sillähän ei tunnu olevan mitään tekemistä juridiikan kanssa – ainakaan tässä tapauksessa. Sosiaalilautakunnalla, puheenjohtajanaan vihreiden edustaja, kuten kaikilla lautakunnilla, on mahdollisuus katsoa läpi viraston virkamiesten päätökset. Jos se haluaa, lautakunta voi käyttää nk. otto-oikeutta. Esimerkiksi jos lautakunnassa olevat poliitikot haluavat alistaa jonkun virkamiespäätöksen omaan päätökseensä. Tai jos huomaavat jotain outoa. Tässä tapauksessahan lautakunta oli hiljaa. Siis silloin kun päätökseen olisivat voineet vaikuttaa. Asia oli lautakunnan edessä huhtikuussa, muttei se ottanut asiaa käsiteltäväkseen.

Eivät kaikkea seuraavat poliitikot voi kaikkia yksityiskohtia huomata ja kaikkeen tarttua kun detaljeja on miljoona, sen tiedän kyllä varsin hyvin. Virkamiesten päätöksentekoonkin on voitava luottaa. Mutta silloin on syytä katsoa myös peiliin, jos virhe on havaittu, eikä vain verenhimoisena syntipukin päätä pölkylle. Mutta ehkä lautakunta ei tuolloin huomannut mitään outoa tai hankintalakia rikkovaa? Nyt vain poliittinen ajojahti on yltynyt niin kiivaaksi, että siihen on helppo singahtaa mukaan, varsinkin jos lukee poliittisesti vasemmalle värittynyttä Voima-lehteä. Mikä onkaan poliitikolle hauskempi harrastus kuin virkamiehen löylyttäminen!

Toisena syntinä Voutilaisen piikkiin on nostettu Diakonissalaitokselle suoraan toimeksiannettu romanikerjäläisprojekti, joka olisi pitänyt kilpailuttaa. Tai no, itse asiassa tietyin syin perusteltuna sitä ei olisikaan tarvinnut kilpailuttaa. Kaupungin sisäinen tarkastu toteaa, että perusteet olisi pitänyt mainita siinä tapauksessa hankintapäätöksessä. Nuo perusteet olivat ja ovat olemassa ja ne ovat sosiaaliviraston mukaan suunnilleen nämä: asunnottomien kerjäläisten asiantuntijoita, jotka pystyvät nopeasti toteuttamaan kyseisen hankkeen ei joka oksalla kasva. Näitä perusteita ei kuitenkaan valitettavasti muistettu ja tajuttu kirjata alas silloin kun hanke tilattiin.

Sosiaalilautakunta sai tiedon myös tästä virkamiespäätöksellä Diakonissalaitokselle annetusta hankkeesta jo kesäkuun alussa. Tekikö se mitään, ottiko se asiaa käsittelyyn, nostiko se asian esille? Ei.

P.S. Huonekaluhankinnassahan ei hankittu mitään oman keittiön henkilökohtaisia huonekaluja, vaan huonekalut kaupungin johtavan virkamiehen virastoon, yhteensä neljään huoneeseen, sisältyen rahdit ja yhden asentajan palvelut. Huonkalut hankittiin instituutiolle, ei henkilölle. Mikä firma tai julkinen taho hankkii edustushuonekalut julkiseen tilaansa paljon tuota halvemmalla, Suomessa, alv 22%? Kertokaa minulle.

P.S. Hankintalakia ei tunneta kovinkaan hyvin monessa muussakaan paikassa. Se kun on yksiselitteinen – ja samaan aikaan ei. Nyt olisi hyvä niin poliitikkojen kuin virkamiestenkin saada hankintalain oppitunti. Mitä pitää kilpailuttaa, mitä taas ei tarvitse, ja milloin.  Ja tietenkin on hyvä muistaa miksi koko hankintalaki on olemassa…