Totuudenvastaisella vääristelyllä puhtia juttuun
Illan A-ajankohtaisohjelma kuvasi kai toimittajiensa mielestä tasapuolisesti argumentointia siitä, tapahtuiko Virosta kyydityksiä Siperiaan 1940 ja 1950-luvuilla vai eikö. Kohudosentti Johan Bäckmannin mielestä kyyditykset ovat ihan vaan fiktiota ja noista ajoista kirjoittavat virolaiset kirjailijat Viron fasistihallituksen kätyreitä.
Mistä noita historian faktojen vääristäjiä, sellaisia kuin Bäckman oikein tulee? Sananvapaus hänelle suotakoon, mutta miksi Ylen toimitus esittää aivan kuin yhdenvertaisina yhtäältä totuudenvastaisia argumentteja vääristellystä historiasta ja toisaalta yleisesti hyväksytyn ja moneen kertaan todennetun historiankirjoituksen? Vähän kuin, että katsokaa katsojat kumpi esiintyjistä on vakuuttavampi, tämän henkilön historiankirjoitus on sitten totta.
Onko historian vääristelykin nykyään niin arvokas sananvapauden ilmentymä, ettei ei ole väliä mitä valetta levitetään? Eikä kymmenien ja satojen tuhansien virolaisten, balttien ja muiden neuvostokansojen ihmisten tarinolla eikä ihmiskohtaloilla Siperiassa ole enää mitään virkaa? Ei näköjään.
Kirjailija Sofi Oksanen sai toki sanoa sanansa jutussa. Mutta lopuksi toimittaja kysyi: jos Nashin mielenosoitusta ei olisi ollut, olisiko koko kirjan ’Kaiken takana oli pelko’ -julkaisusta tehty oikein tv-juttua? Ei varmaan, ei ainakaan kyseinen toimittaja olisi. Hänen mielestään Viron ja muun Balttian kyyditykset eivät ole keskustelunarvoista tavaraa enää tänä päivänä, puhumattakaan uutisarvosta. Sen sijaan historian totuudenvastainen vääristely tuo mukavasti puhtia juttuun.
Nina Suomalainen 