Nina Suomalainen

Back to basics ja mitä se tarkoittaa

Posted on 20.10.2008

Vaalit-countdown seitsemän päivää. Ajankäyttö alkaa olla äärirajoilla, eikä mihinkään ylimääräiseen, minkä voi siirtää vielä viikolla, ole nyt aikaa. Ikivanhan fillarin kumi puhkesi luukuttaessa. No antaa olla, luukutetaan autolla ja kävellen. Hammaslääkäriaika odottaa. Antaa odottaa. Olisi ihanaa kerätä vielä suppilovahveroita. Ei nyt.

Omalla kohdallani lisäksi työkiireet ovat varsinaisesti alkaneet nyt syksyllä kevään hiljaisemman kauden jälkeen. Georgian kriisi liittyy myös minun työhöni, Euroopan romanien tilassa on nyt juuri tapahtumassa, ja Etyjissä kiireet kiihtyvät joulukuun Helsingin ministerikokousta kohti. Kaikenlaista muutakin on odottamassa tekemistä, puhetilaisuuksia ja kirjoitushommia. Onneksi toimittamamme kirja, Suomalaisten kovat paikat tuli juuri ulos, joten siinä ei enää tarvitse tehdä paljoakaan muuta kuin olla tyytyväinen, että opus on valmis. 

Vaalikentillä menevät viikonloput ja käytän lisäksi lomapäiviäni. Mitä vaalikentillä sitten tapahtuu? Käytännössähän se tarkoittaa ulkoilmatilaisuuksissa hengailua. Itse otan kontaktia äänestäjiin sen sijaan, että pönöttäisin ja odottaisin minua lähestyttävän. Joskus minulta tullaan kysymään ‘haluaisin tietää mitä mieltä olet asiasta X?’ Koskaan ei oikein tiedä etukäteen mitä on tulossa, mutta poikittaisotannalla tulee esiin monenmoista huolta.

Usein kysytään vanhuksien tilanteesta, eläkkeistä, asumismahdollisuuksista, erikoissairaanhoidosta, tai ei edes kysytä, vaan kerrotaan missä asioissa on ongelmia. Vanhusten kysymykset taitavat olla ylivoimaisesti suosituin aihe. Muita aiheita ovat mm. terveydenhoitoon pääsy ja päiväkotipaikkojen läheisyys.

Tällä viikolla kysyttiin myös, ‘tiedätkö montako ratsastustallia Helsingissä on?’ Lähellä kotiani on heti kaksi, Tuomarinkartanon tallit. Nuoret herrat Kallen naisten vaali-illassa valittivat, että Töölöntorin lähellä ei ole kunnollisia ruokakauppoja, eikä entinen viitosen ratikkakaan enään kulje, joten Stockmannin ruokaosastolle on tultava Töölöntorilta autolla. Siihen sanoin vain, että jaa ja voi. 

Töölön hanke tukiasunnoista pitkäaikaisasunnottomille hiertää monia töölöläisiä. Asuntolaa toivotaan mieluiten paikkaan ‘jonnekin muualle’. Helsinkiin tulee kuitenkin yhdessä paketissa 14 tukiasuntolaa asunnottomille, eri puolille kaupunkia. On totta, että Ruusulankadun asuntola kooltaan suurehko, ja itse mietin töölöläisten huolet huomioon ottaen, että voisiko sitä pienentää. Monessa muussa kohdassahan huoliin on pyritty vastaamaan, asuntolan turvajärjestelyihin on nähty paljon vaivaa ja henkilökuntaakin on melkoisesti ja ympärivuorokautisesti. Itse paikanhan omistaa ja sitä hallinnoi Sininauhaliitto, joten kiinteistöä ei voi kaupunki itse sen sijaan vuokrata kovan rahan asunnoiksi, kuten on myös ehdotettu.

Voi olla, että monet töölöläiset ovat melkoisen hyväosaisia, mutta minusta asukkaiden huolia ei voi täysin syrjäyttääkin, jotenkin asiassa voisi vielä yrittää tulla heitä vastaan.

Parhaimmillaan vaalityö on silloin, kun saa kampanjaansa terävöittävän idean, joskus ehkä muodossa, joka ensin saattaa kuulostaa kriittiseltä ja omaan jo valittuun linjaan sopimattomalta. Eräässä tilaisuudessa vanhempi rouvashenkilö toivoi minulta kansainvälisyyden teeman sijaan perusasioiden nostamista esiin, vaaleissa pitäisi palata ‘back to basics’ kuten hän sen sanoi. Varsinkin nuorten kasvatus ja koulujen olot olivat hänellä mielessä.

Minusta stadin tulevaisuudessa kohtaamat kansainvälisyyden haasteet ja ‘back to basics’ eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa. Globaalit kysymykset haastavat suomalaiset ja stadilaiset: työpaikkojen säilyminen, talouden toiminta maailman paineissa, ilmastonmuutos ja energia/liikennekysymykset, väestömme ikääntyminen johon tarvitsemme väkeä ulkomailtakin. Miten kaikkeen näihin voimme vastata? Ja jopa suunnitella ennen kuin meidät haastetaan?

Tätä varten tarvitaan back to basics-ajattelua. Sitä, että koulunkäynti on muutakin kuin ulkoa opettelemista; että kotona ja koulussa opetettaisiin tapakulttuuria; että ymmärrämme arvostaa omia suomalaisia perinteitämme ja tapojamme, emmekä luule, että kaikki arvokas tulee aina ulkoa päin; että vanhukset voivat pysyä virkeinä ja toimintakykyisinä niin kauan kuin mahdollista; että niistä jotka väsyvät pidetään huoli, että kaikilla on mahdollisuus pyrkiä eteenpäin Suomessa kykyjensä mukaan. Ja monia muita asioita. Minusta nämä ovat edellytyksiä sille, että Helsinki menestyy, Suomi menestyy ja saamma tuloja maksaa meille kaikille sitä hyvinvointia.

Vaaleissa on muotia mennä yhdellä teemalla, tai yhdellä asialla. ‘No, mitä sinä sitten ajat?’ kysytään vaalikentillä. Mutta harva asia korjaantuu yhdellä prioriteetilla, eikä maata eikä edes kaupunkia voi lähteä johtamaan yhdellä teesillä. Kokonaisvaltaisuus kuulostaa ehkä tylsältä, mutta sitä tarvitaan. Omaan kokonaisvaltaiseen stadi-visiooni kuuluu kolmen kärjen tavoite: Ihmisläheinen, Kansainvälinen ja Luonnon Helsinki.