Kehityspolitiikkakin on politiikkaa

Posted on 12.5.2009

Suomen kehityspolitiikkaa arvioitiin jälleen. Tällä kertaa Kehityspoliitisen toimikunnan toimesta, jossa olen puheenjohtajana. Ministeri Väyrynen tekee kehityspolitiikkaa vahvojen omien näkemystensä mukaisesti, ja siinä ulkoministerin virkamiehet tuntuvat joskus jäävän jalkoihin. Toimikuntamme nosti esiin teemojen – tai sektoreiden – priorisoinnista johtuvaa maksatusvajetta kehitysyhteistyrahoissa. Eli rahaa on, mutta ohjelmien suunnittelu menee hitaasti eteenpäin, jolloin rahojakaan ei saada käytettyä siihen missä niitä tarvitaan.

Kehityspolitiikkaa on politiikkaa, siinä kuin muukin politiikka. Vaikka tavoitteet olisivat eri poliittisilla suunnilla samoja – köyhyyden vähentäminen, kehityksen edesauttaminen – ollaan usein eri mieltä siitä, mikä sektori on tärkein, kenties terveys, opetus vai sittenkin ympäristä, kauppa, turvallisuus?

Itse asiasssa, on sanottava, ettei välttämättä aina tavoitteestakaan olla samaa mieltä.  Köyhyyden vähentämisen sijaan vaurastuminen ei minusta ole huono tavoite: se, että kehitysmaissakin voidaan päästä kädestä suuhun elämisestä siihen, että huominen on turvattu ja vielä ylihuominenkin.  Joillekin suuntauksille tuntuu riittävän se, että köyhyyttä vähän vähennetään, mutta muutoin olisi parempi pysyä pien- tai mikrotason viljelijän ja yrittäjän tasossa, kunhan vaan ei lähdetä porvarillisen vaurastumisen tielle. Hui!

Toimikunnan arvio löytyy täältä:

http://www.kehityspoliittinentoimikunta.fi/Public/default.aspx?