Mitä, menikö Nato-juna jo?
Viime päivinä on Suomessakin vihdoin noussut otsikoihin ja keskusteluihin Venäjän kasvava rooli maailmassa. Vuosi sittenhän Venäjä itse onnistui toiminnallaan herättelemään eurooppalaisia siinä, missä siihen asti oltiin nukuttu ruususen unta. Katkaisemalla kaasunkulun Ukrainaan, samalla aiheutettiin – tosin Ukrainan suotuisalla avustuksella – myös kaasuntuonnin katko Eurooppaan. Yhtäkkiä Euroopassa huomattiin, että energiansaanti onkin melko pienestä kiinni.
Viime viikkoina Venäjä on onnistunut varoittelemaan meitä ja muuta Eurooppaa. Sikäläinen presidentinvaalikampanja lienee alkanut, ja lausunnot Venäjän sotilasmäärärahojen merkittävistä korottamisista on meilläkin huomioitu. Kaasuputken veto Itämereen ei tuo koko Itämeren alueelle vain energiayhtiöiden palkkaamia alihankkijoita, vaan siellä tulee takuvarmasti liikkumaan myös lukemattomia Venäjän armeijan toimijoita. Itse Putin on sanonut, että laivasto tulee osallistumaan kaasuputken rakentamiseen.
Koko Suomenlahti ja Itämeri on nyt yhä enemmän Venäjän huomion kohteena. Moninkertaistuneet öljykuljetukset, kaasuputki, uudet massiiviset satamat Koiviston alueella, Pietarin rooli kun valtiollinen megaöljyjätti Gazprom rakentaa toimistojaan sinne. On siis oletettavaa, että myös Venäjän sotilaallista voimaa sijoitetaan sinne.
Eräs henkilö heitti minulle eilen mielenkiintoisen näkökulman Suomen Nato-jäsenyydestä. Hän kertoi kuulleensa arvion puolustusvoimien edustajalta, jonka mukaan Suomen nk. Nato-optio on jo menneen talven lumia. Toisin sanoen, optiota ei enää ole, kun Venäjä ei tulisi sallimaan motitusta Itämerellä Nato-rintaman taakse. Balttian maathan jo ovat Natossa, mutta koko Itämeri ei. Optio voi olla mennyttä myös siksi, että haluaako Nato enää edes ottaa Suomea jäsenekseen mikäli Venäjä on sitä vastaan? Venäjän näkemyksistä asiassa saatiin myös uuttaa tietoa kun Putin suoraan ilmaisi, ettei Suomen Nato-jäsenyys ole toivottavaa.
Onko Suomi nukkunut kun olisin pitänyt valvoa? Voitaisiinko ainakin nyt herätä ja avata silmämme? Voitaisiin aloittaa esimerkiksi avaamalla karttakirjan ja tarkistamalla missä se Koivisto / Primorsk oikein on. Sehän on lähempänä Kotkaa kuin Helsinki.
8 thoughts on “Mitä, menikö Nato-juna jo?”
Kommentointi on suljettu.
Nina Suomalainen 
13.2.2007 18:31
Netnetnet… daragaja Nina, ei Suomella ole mitään pelättävää Venäjän puolelta sotilaallisesti. Mielestäni NATOon kuuluminen ei kansainvälisesssä kriisissä auttaisi Suomen asemaa millään tavalla, sillä en usko Venäjä-NATO -suhteen koskaan enää voivan kiristyä sodan partaalle. Sille ei enää ole mitään syitä! Venäjän halu valvoa energian kuljetusreittejä ei liity länsinaapureiden pelkoon vaan yleiseen energiakuljetusten turvaamiseen. Melko vähällä vaivalla joku kolmas osapuoli voisi muuten aiheuttaa mittavia vahinkoja moneen suuntaan.
Molempia osapuolia (Venäjä ja NATO) kohtaavat samat uhkatekijät, lähinnä kai globaali (ääri-islamilainen) terrorismi, toistensa vihollisia ne eivät enää ole samalla tapaa kuin Varsovan liiton aikoina. Uhat itänaapurista meille ovat muita kuin sotilaallisia, liittyen ympäristötuhoihin ja sosio-ekonomisiin seikkoihin. Venäjän omat ongelmat ovat Aasiassa ja Keski-Aasian sekä Kaukasian rajoilla. Toki on selvää, ettei Venäjä missään tapauksessa halua Suomen liittyvän NATOon, toisaalta taas Venäjän rajoista turvallisimpia ovat juuri Suomen ja NATO-maiden vastaiset rajat… Jäsenhakemusta tekemästä ei Venäjä voi meitä estää, joten optio on mielestäni edelleen olemassa. NATOon liittymällä vain joudumme vastaamaan osaltamme organisaation kuluista ja lähettämään ehkä suomalaisia sotilaita kansainvälisiin selkkauksiin. Ihan kaikkeen ei meillä juuri nyt ole varaa, ja jos vaa’assa ovat koulutus ja terveydenhoito sekä maanpuolustus, valitsen ensimmäiset. Onneksi Kokoomusta voi äänestää muiden syiden varjolla, ettei tästä muodostu kynnyskysymystä.
15.2.2007 15:37
Olen samaa mieltä EI ole mitään syytä liittyä NATOON vaan panostaa Suomen puolustusvoimiin, jotka eivät nytkään ole heikot(taitavat kuulua EU:n vahvimpiin sija 4-5).
Nyky-mailmassa en nykyisen järjestelmä puitteissa usko Suomen vs Venäjän sotaan tai vielä laajemman konfliktiin Venäjä vs EU.
Liittoutumisessa on hyötyjä ja haittoja, mutta hyödyt ovat selvästi suuremmat ja takaa meille suuremman vapauden toimia kriisi-tilanteessa.
ps Yleensä Suomen/suomalaisten olisi jo pikkuhiljaa koitettava päästä pikkuveli tai isän hyväksyntää hakevana kansana vaan koettettava seistä OMIN JALOIN, kun se siihen pystyy – luultavasti EU:n maista ehkä yhtenä parhaana.
T. kokoomuslainen
17.2.2007 15:26
Hyvä Nina – Erittäin tarkkaa ja hyvää analyysia tilanteesta. Tilanne on menossa tuohon suuntaan, jota kuvaat hyvin. Uskon, että Suomen NATO-jäsenyys alkaa olemaan täysin mahdotonta, koska Venäjän strategiset edut tulevat yhä lähemmäksi Suomea ja Suomenlahtea. Venäjä rakentaa todellakin Koiviston satamasta merkittävää öljynvientisatamaa ja samalla viiden miljardin kaasuputkuhanketta Saksaan. Kysymys vaan kuuluu, että voisiko NATO laajentua näin lähelle Venäjän strategisia etuja? Suomen NATO-jäsenyys käytännössä liittäisi Venäjän energiapoliittiset edut ja NATO:n toisiinsa Suomessa.
Jan Rossi
17.2.2007 15:53
Mitaan optiota ei ole koskaan ollutkaan. Ikaan kuin Suomi voisi milloin tahansa ilmoittaa olevansa jasen. Nainhan homma ei mene.
Koko kysymys tuntuu ylidramatisoidulta: vastustajat nakevat suuren moron, kannattajat suuren siunauksen. Nato ei ansaitse kumpaakaan. Molemmat osapuolet maalavat uhkia.
17.2.2007 16:20
Nato-optio on terminä hämäävä, aivan kuin Natoon liittyminen olisi Suomelle vain ilmoitusasia. En usko että se on sitä ollut koskaan, ja kehitys on menossa koko ajan enemmän siihen suuntaan ettei se ainakaan tule sitä olemaan.
17.2.2007 16:45
Nina – Olen samaa mieltä kanssasi. Huomasitko Unto Hämäläisen ansiokkaan luonnehdinnan Suomen liitoutumattomuus-politikasta? Blogissaan Unski sanoo, että:
”Sergei Ivanov asui Helsingissä vuosina 1984-1990. Hän työskenteli Neuvostoliiton suurlähetystön lähetystösihteerinä. Kohtuullisen sujuvasti suomea ja ruotsia silloin puhunut Ivanov hoiti neuvostolähetystössä suhteita suomalaisiin puolueisiin ja järjestöihin. Sinä aikana Ivanovilla oli laaja kontaktiverkko Helsingissä. Hän tunsi kymmeniä poliitikkoja, virkamiehiä ja yritysjohtajia.
Ivanov oli siihen aikaan ns. kotiryssä, KGB:n mies, jonka tehtävä oli pitää Moskova ajan tasalla Suomen politiikasta. Hänet tunteneet kertovat, että Ivanov oli siinä työssään osaava. Onnekseen Ivanov poistui Suomesta vuotta ennen Neuvostoliiton hajoamista.
Sen jälkeen hänestä ei kuultu mitään ennen kuin 1990-luvun lopulla, jolloin hän ilmestyi toisen pietarilaisen Vladimir Putinin lähipiiriin. Kun Putinista tuli 1999 pääministeri ja seuraavana vuonna presidentti, alkoi Ivanovin nousu. Ivanov oli kenraaliluutnantti ja Venäjän tiedustelupalvelun apulaisjohtaja. Pian hänestä tuli kansallisen turvallisuusneuvoston sihteeri ja vuodesta 2001 alkaen puolustusministeri.
Kansallisen turvallisuusneuvoston sihteerinä Ivanov oli kirjoittamassa vuonna 2000 arviota myös Suomesta. Siihen on kirjattu tärkeä lause: ”Venäjän diplomatian tärkein tavoite Suomen suhteen on sen liittoutumattomuuden säilyttäminen.”
Venäjä (ja Ivanov) on onnistunut tässä tavoitteessaan. Kuudessa vuodessa Suomen Nato-jäsenyys ei ole edennyt yhtään – toisin kuin silloin vuonna 2000 Suomessa ja Natossa ennustettiin.”
Mielenkiintoinen oli tuo Ivanovin arvio Suomen liitoutumattomuudesta. Kulkevatko siis Venäjä ja Suomi turvallisuuspolitiikassaan yhtä jalkaa? Mielestäni Hämäläisen kirjoituksesta saa tälläisen käsityksen.
24.2.2007 00:45
Hyvä Nina Suomalainen, ensiksikin haluan onnitella sinua erinomaisista webbisivuistasi ja toiseksi siitä, että esität mielipiteesi turvallisuuspolitiikastamme. Joissain asioissa olen selvästi kanssasi eri mieltä, mutta jos saisin valita Eduskuntaan uusia kokoomuslaisia, sinä olisit varmasti yksi heistä, koska osoitat mielipiteilläsi, että olet valmis keskustelemaan jopa ennen vaalitulosta myös turvallisuuspolitiikasta. Se on perin harvinaista ehdokkaiden joukossa, puolueesta riippumatta.
Primorskin eli Koiviston satama ei kyllä ole mikään jättilaitos, sen voit tsekata vaikka Google Earthista. Satamapaikkana Koivisto on paljon parempi kuin esim. Pietari tai Viipuri syvien vesiensä takia.
Ongelma on ennenkaikkea ympäristöllinen eli miten turvaamme jatkuvasti kasvavien öljytankkerien liikehdinnän Suomenlahdella niin, ettei siellä tapahdu katastrofia isolla K:lla. Varoitusmerkkejä on pilvin pimein jopa tältä leudolta talvelta.
Venäjä ja Suomi eivät kulje yhtäjalkaa turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissaan, koska Venäjän intressit ovat paljon laajemmat kuin meidän. Väitän, että USA:n ja Venäjän turvallisuuspoliittiset ratkaisut ovat enemmän toisistaan riippuvaisia kuin Suomen ja Venäjän jo pelkästään ydinaseista johtuen. Se, että Suomi on päättänyt, ettei sen tarvitse liittyä Natoon ainakaan vielä ei tarkoita per se, että Suomi olisi Venäjän talutusnuorassa. Tosin olisi mielenkiintoista tietää, miten esim. Halosen ja Vanhasen yhteistyö toimi vaikkapa silloin kun päätettiin suomalaisista kriisinhallintajoukoista.
Bisnes- ja ympäristönsuojelumielessä Suomen kannattaisi panostaa entistä enemmän kuljetuksiin, jotka kulkevat Suomen kautta. Tässä kohdin rautatiet tulisi ottaa tehokkaampaan käyttöön.
Menestystä vaaleissa toivoen
Jouni Pulli
22.5.2013 11:08
[…] Lapintie kertoi varmasti viimeisen vuoron jo lähteneen. Nina Suomalainen hämmentyi, että nukuimmeko aseman ohi vai onko mahdollista vaihtaa toiseen kulkupeliin. On myös olemassa näkemys, jonka […]